50 vuotta sitten: Kotiin vai kapakkaan?

50 vuotta sitten: Kotiin vai kapakkaan?

  • Teksti: Hotelli- ja Ravintolalehti
  • Kuvat: Hotelli- ja Ravintolalehti

Ravintolalaitoksen funktio ei ole vielä yhteiskunnalle kokonaisuudessaan selkiytynyt, vaan arvostukset rakentuvat edelleenkin laajalti kapakka-ajattelun pohjalle, kirjoitti Hotelli- ja ravintolalehti numerossaan 10/1969.

 

KOTIIN VAI KAPAKKAAN

 

Heleänä heinäkuisena sunnuntaina valtakunnallisen radiojumalanpalveluksen saarnaaja – teologian tohtoriksi mainittu – pudotteli lappeenrantalaisen pyhäkön saarnastuolista arvattavastikin miljoonaiselle kuulijakunnalleen tekstiä, joka teki ravintolalaitoksen palveluksessa olevan lähimmäisen mielen vähintään murheelliseksi. Puhuessaan elämän ihmiselle tarjoamista vaihtoehdoista tohtorimme esitti joukon toistensa vastakohdiksi katsomiaan vastapooleja, joiden kesken ihmisen on suoritettava valintansa. Yhtenä erimerkkinä hän mainitsi työpäivänsä päättäneen kansalaisen eteen tulevan vaihtoehdon: kotiin tai kapakkaan pitäen siis edellistä ihanneratkaisuna, jälkimmäistä valitettavana lankeemuksena.
 

Hotelli- ja ravintolaelinkeinon aliarvostaminen näyttää yhä istuvan lujasti vanhemman – onneksi myös vanhenevan – ikäpolven keskuudessa. Ravintolalaitoksen funktio ei ole vielä yhteiskunnalle kokonaisuudessaan selkiytynyt, vaan arvostukset rakentuvat edelleenkin laajalti kapakka-ajattelun pohjalle. Osaltaan tähän on syyllinen myös julkinen sana, joka varsin yleisesti käyttää halventavaa kapakka-nimitystä ravintolan synonyyminä. Tämä heijastuu valitettavasti myös ravintola-ammatteihin, joita vanhempi polvi ei ole pitänyt arvossa. Sitä ilahduttavampaa onkin todeta, että nuoret ikäluokat ovat omaksuneet kokonaan uuden asenteen nähden hotelli- ja ravintolaelinkeinon päinvastoin hienona, kansalaisten jokapäiväisiä tarpeita tyydyttävänä instituutiona, jonka palvelukseen kannattaa antautua
 

Kotiin vai kapakkaan? Arvon teologimme olisi ehkä syytä miettiä, onko edes kapakkaakaan, joka edustaa vai pientä sektoria ravintolaelinkeinon kentässä, sinänsä arvoton ja siis varottava vaihtoehto. Syystä voidaan kysyä, saako jokaisessa kodissa työstä kotiin palaava väsynyt aviopuoliso osakseen ystävällisyyttä, ymmärtämystä ja rohkaisua, sitä mielenrauhaa ja turvallisuudentunnetta, jonka antaminen lienee kodin ehkä perimmäinen tarkoitus. Miten moni lähimmäinen joutuukaan etsimään näitä elämän paineen kestämiseksi välttämättömiä arvoja ravintolan piiristä, turvautumaan häntä palvelevan henkilökunnan huolenpitoon, purkamaan sille surunsa, murheensa, jopa pahan tuulensakin, ja etsimään sieltä mielenterveydelleen tarpeellisia ihmissuhteita. Tämän palvelumuodon arvoa ei vain meillä oikein tajuta, vielä vähemmän sitä julkisesti tunnustetaan.

Aikansa uusimmalla tekniikalla varustetussa Hotelli- ja ravintolaopistossa kerrottiin opetettavan tarjoilun tekniikkaa ja muotokaunetta kolmessa tarjoiluopin luokassa, joiden varusteina oli bongi-, kassa- ja laskukoneiden lisäksi täydellinen tarjoiluvälineistö.

Aivan viime päiviltä on olemassa tuorein, todella paljon puhuva ja kuvaava esimerkki. Kun Hotelli- ja ravintolaopiston anniskeluoikeusanomus opiston korkeatasoista harjoitteluhotellia Haagaa varten oli lausuntokierroksella Helsingin kaupungin raittiuslautakunnassa, lautakunta totesi, ettei anniskeluravintola olisi alueella paikallaan, koska läheisyydessä sijaitsee kaupungin uusi ja suuri ammattikoulu. Sic!
 

Lehtemme tässä numerossa esitellään vasta valmistuneen Hotelli- ja ravintolaopiston tiloja sanoin ja kuvin. Toivottavasti tämän opinahjon, joka jo ennakolta on herättänyt valtavaa huomiota kansainvälisessä hotelli- ja ravintolamaailmassa, aikaansaaminen meidän pienissä oloissamme saa taantumuksellisimmatkin piirit vakuuttuneiksi elinkeinon korkeasta kulttuuritahdosta ja sen tärkeästä tehtävästä kansakunnan yhteisenä palvelijana. Ravintola ei kilpaile kodin kanssa, vaan se pyrkii päinvastoin tarjoamaan koko perheelle miellyttäviä vaihtoehtoja täydentäen siten kodin tehtäviä.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vitriinin edeltäjän Hotelli- ja Ravintolalehden numerossa 10/1969.