50 vuotta sitten: Suuri ratkaisu

50 vuotta sitten: Suuri ratkaisu

  • Teksti: Hotelli- ja Ravintolalehti
  • Kuvat: Hotelli- ja Ravintolalehti

1970-luku toi tullessaan ravintoloihin viisipäiväisen työviikon.

SUURI RATKAISU
 

Joulukuun 15:ntenä 1969 alan työmarkkinajärjestöjen kesken sovittu työehto- ja palkkaratkaisu vuodeksi 1970 merkitsi siirtymistä kokonaan uuteen aikakauteen. Periaatteessa majoitus- ja ravitsemiselinkeinon piirissä siirryttiin näet viisipäiväiseen työviikkoon työntekijäin tullessa oikeutetuiksi yhteen ylimääräiseen vapaapäivään kutakin täyttä työviikkoa kohden. Käytännössähän ala oli kokonaisuudessaan siirtynyt 120 tunnin normaalityötuntimäärään jo syyskuun alusta viime vuonna, mutta edelleenkin kuusipäiväisen työviikon puitteissa, mikä ei vielä tuottanut liikkeiden toiminnalle ylivoimaisia vaikeuksia.
 

Uusin ratkaisu oli työnantajille vaikea. Elinkeino on kustannustasoltaan raskaimpia, kenties raskain, koko elinkeinoelämän piirissä. Esimerkiksi palkkakustannukset ovat keskimäärin kolmin-nelinkertaiset teollisuuteen verrattuna. Työajan lyhentyminen oli jo sinänsä erittäin rasittava taloudellisesti, ja kun kuvaan nyt tuli myös viisipäiväisen työviikon mukanaan tuoma lisätyövoiman tarve, ns. Liinamaan paperi tuli maksamaan hotelli- ja ravintolaelinkeinolle noin kolme kertaa enemmän kuin teollisuudelle! Ei ihme, että edessä onkin valtava määrä ratkaisemattomia probleemeja, joista selviytyminen vaatii yhteisiä ponnistuksia kaikilta asianosaisilta

Muinaiskreetalainen ravintola Knossos avasi tammikuussa 1970 rouva Tyyne Plankin johdolla. ”Talon omista erikois-cocktaileista mainittakoon esimerkkeinä »Ikaroksen siivet», »Minotauros», »Kaptahin ilo» ja »Särjetty ruukku»”, esittelyteksti listaa. Ikkunamaalauksissa kuvataan muun muassa Ateenan nuoria, jotka vietiin verona Minotauros-hirviön uhreiksi.

Erittäin suurella tyydytyksellä on aikakirjoihin merkittävä, että päättyneissä työehtosopimusneuvotteluissa ensi kerran niiden tähänastisen historian aikana myös työntekijäpuoli myönsi istuvansa työnantajien kanssa samalla oksalla ja oli valmis viisipäiväisen työviikon soveltamisessa sitomaan sen täytäntöönpanon hintasäännöstelystä vapautumiseen. Onpa työntekijäjärjestö jo tehnyt omalle keskusjärjestölleen asiasta esityksenkin vaatien sitä ryhtymään toimenpiteisiin majoitus- ja ravitsemisliikkeiden hintasäännöstelyn pikaiseksi lakkauttamiseksi.
 

Siirtyminen 1970-luvulle on siis tapahtunut elinkeinon osalta ennen näkemättömissä merkeissä. Mutta niinpä myös koko alaa odottavat ennen näkemättömät tehtävät. Hotelli- ja ravintolapalvelusten kysyntä tulee voimakkaasti kasvamaan matkailun ja vapaa-ajan kasvun myötä. Elintapojen muuttuminen ja työaikojen uudelleen jäsentyminen aiheuttavat toisaalta suuria rakennemuutoksia itse elinkeinon piirissä. Eri tyyppisten palvelusten määrä tulee suuresti muuttumaan, mistä johtuen lukemattomien yritysten on kokonaan uudelleen organisoitava toimintansa, jopa täysin muutettava tyyppinsä ja luonteensa. Tämä taas vaatii liikkeenjohdolta tavatonta joustavuutta sekä rohkeata ja ennakkoluulotonta päätösten tekoa. Elinkeinon laajeneminen – varsinkin anniskeluravintolasektorilla – tuo myös kuvaan moninkertaisesti kiristyvän kilpailun mikä saattaa muodostua monelle yrittäjälle jopa kohtalokkaaksikin.
 

Tässä uudessa yleistilanteessa elinkeinolla ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa kuin koota voimansa ja tehostaa yhteistyötään. Vain yhteisen ja mahdollisimman yhtenäisen sisäisen organisaation avulla voidaan löytää tehokkaat keinot ja ratkaisut yhteisille kysymyksille. Valmistavaa työtä onkin jo tässä mielessä paljon tehty, nimenomaan alan yhteiselimen Hotelli- ja ravintolaneuvoston piirissä, ja ilmeistä on, että aika on kypsynyt perustavaa laatua oleville laajapohjaisille organisatorisille järjestelyille. Vain tältä pohjalta voidaan uuden vuosikymmenen elinkeinolle kokonaisuudessaan antama haaste ottaa vastaan.

 

Artikkeli on julkaistu alun perin Hotelli- ja Ravintolalehtdessä 1-2/1970.