50 vuotta sitten: Uuteen aikakauteen

50 vuotta sitten: Uuteen aikakauteen

  • Teksti: Hotelli- ja Ravintolalehti
  • Kuvat: Hotelli- ja Ravintolalehti

Vuonna 1969 alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksen keskeinen kysymys oli vapaan hinnoittelun salliminen anniskelussa.

UUTEEN AIKAKAUTEEN
 

Alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta valmisteltaessa ja toteutettaessa eräänä keskeisenä kysymyksenä oli vapaan hinnoittelun salliminen anniskelussa. Ravintolaelinkeinon pyrkimyksenä oli niin kuin on aina ollut periaatteessa täyden vapauden saavuttaminen, koska vain sille voidaan rakentaa terve hinnoittelutoimi ja liiketalous.
 

Tähän päämäärään ei kuitenkaan valitettavasti vielä tällä kertaa päästy, vaan sekä alkoholilakiin että keskiolutlakiin sisällytettiin säännös, jonka mukaan alkoholiyhtiön hallintoneuvoston tehtävänä on määrätä alkoholijuomien anniskelusta tulevan korvauksen suuruus tai sen määräytymisperusteet. Muutos entiseen järjestelmään verrattuna oli kuitenkin merkittävä, sillä Alko voi nyt myöntää ravintoloille tietyn liikkumatilan vahvistamalla anniskelukorvauksille asteikon, jonka puitteissa ravintolat voivat itse kukin hakeutua oikeasti katsomalleen kohdalle, ts. vapaa hinnoittelu on täten tehty tarkoin rajatulla alueella mahdolliseksi.
 

Ottaen huomioon yli 35 vuotta kestäneen pakkohinnoittelun jättämät syvät jäljet ravintoloitsijakunnan ajatteluun siirtymistä uuteen vapaampaan hinnoitteluun ei luonnollisestikaan ole syytä toteuttaa silmät ummessa vaan suunnitelmallisesti ja tarpeellista varovaisuutta noudattaen. Elinkeino on totutettava tilanteeseen vähitellen kokemuksen saamiseksi ja oikeiden näkemysten omaksumiseksi. Sen vuoksi on täysin perusteltua, että Alko – keskioluesta saatuihin kokemuksiin nojautuen – nyt lähtee ensi vuoden alusta laajentamaan kokeiluaan kaikkien oluiden piiriin ja koko elinkeinon piirissä. Toteutettava minimi-maksimijärjestelmä on epäilemättä perusteellisen harkinnan tulos, toivottavasti myös riittävän laaja kokeilu kokemusten saamiselle vastaista kehitystä ajatellen.
 

Ravintolaelinkeino tervehtii Alkon päätöstä suurella tyydytyksellä ja yhtyy sen näkemykseen siitä, että hinnoitteluvastuun siirtäminen oluen osalta yrittäjälle on koetinkivi, josta selviytyminen tulee ratkaisevasti edesauttamaan vapaan hinnoitteluoikeuden laajentamista tulevaisuudessa. Kun kysymyksessä on näin suuri periaatteellinen ja käytännöllinen ratkaisu, alan yrittäjäkunnan on syytä asiaan huolellisesti ja perusteellisesti paneutua.
 

Olisi mitä vahingollisinta, jos liikkeet, joiden tilinpäätökset kuluvalta vuodelta valitettavan useissa tapauksissa pakostakin muodostuvat murheellisiksi, näkisivät uudessa järjestelmässä vain otollisen tilanteen tämän hetkisen tukalan asemansa korjaamiseen ajattelematta asiaa pitkällä tähtäyksellä, mikä kuitenkin tässä jos missään on nyt tärkeintä niin liike- kuin alakohtaisesti.
 

Minimi-maksimijärjestelmän ohella Alko toimeenpanee vuoden alusta myös toisen ravintolaelinkeinon jo vuosia ajaman uudistuksen: siirtymisen uuteen perusannosjärjestelmään eli kansainvälisiin 2, 4, 8 jne. cl:n annoksiin. Näin päästään sekä alkoholi- että hintapoliittisesti kansainvälisesti vertailukelpoiselle pohjalle, mikä varmasti tulee hyödyttämään kaikkia kolmea osapuolta: valtiovaltaa, ravintolalaitosta ja ravintola-asiakkaita.
 

Molemmat uudistukset merkitsevät yhdessä ratkaisevaa askelta anniskelupolitiikan vastaiselle kehitykselle ja niin ollen koko ravintolaelinkeinon tulevaisuudelle. Että näin pitkälle on todella päästy, on johtunut toisaalta ravintolaelinkeinon ja Alkon ennakkoluulottomasta yhteistyöstä, toisaalta anniskeluravintolalaitoksen ripeästä kehityksestä ja sen vakuuttavasta pyrkimyksestä nostaa jatkuvasti tasoaan.
 

Alko on nopeasti tehnyt uuden alkoholilainsäädännön suomista mahdollisuuksista käytännölliset johtopäätökset, mistä sille on annettava täysi tunnustus. Elinkeinon itsensä asiana on nyt huolehtia siitä, että jatko tulee sujumaan edotusten mukaisesti.

 

Kirjoitus on julkaistu alun perin Vitriinin edeltäjän Hotelli- ja Ravintolalehden numerossa 12/1969.