Kertaisitko aluksi lyhyesti urasi päävaiheet Ravintolakoulu Perhossa, Gun Marit Nieminen?
Aloitin urani vuonna 1976 Malmin kauppaoppilaitoksessa laskentatoimen ja talousmatematiikan tuntiopettajana. Vuotta myöhemmin siirryin Ravintolakoulu Perhoon laskentatoimen sijaisopettajaksi. Olin pian ihan myyty, sillä Perhon opiskelijat olivat kuin toiselta planeetalta sen aikaisiin kauppislaisiin verrattuna: innostuneita, sitoutuneita ja vauhdikkaita.
Toimin Perhossa lopulta opettajana 10 vuotta, apulaisrehtorina 15 vuotta ja rehtorina 15 vuotta. Työnantajan lisäksi minulla on ollut sama aviomies, kotiosoite ja kampaaja jo yli 40 vuotta. En ole silti kokenut jumittavani, sillä aina on annettu mahdollisuus viedä asioita eteenpäin. Urani ydin on ollut, että koen tehneeni merkityksellistä työtä. En voi kuvitella hienompaa hommaa kuin kehittää ja kasvattaa nuoria itsenäistymään ja saamaan ammatin.
Iso bonus on ollut se, että olen saanut tehdä tätä työtä hotelli- ja ravintola-alalla. Olen nähnyt alan kehityksen Suomessa: meillä on upeita ravintoloita, ja asiakaspalvelu on parantunut. Helsingin ravintolamaailma lyö mennen tullen monet ulkomaiset kaupungit. Meillä on ollut niin korkeatasoinen koulutus, että tulokset näkyvät.
Sinut tunnetaan erityisesti pitkäjänteisestä työstäsi Perhon opetuksen laatukriteerien kehittämiseksi. Miten laatutyö sai alkunsa?
Laatuajattelu rantautui Suomeen 90-luvun loppupuolella, ja minut laitettiin apulaisrehtorina laatukoulutukseen. Aloimme kehittää Perhoon laatujärjestelmää, koska olimme alkaneet kyseenalaistaa mainettamme maan johtavana ravintolakouluna, löytyikö sille enää perusteita.
Itselleni laatutyön tarve kirkastui viimeistään yhden opiskelijan kautta, kun hän tuli luokseni valittamaan saamastaan arvosanasta. Rivien välistä minulle selvisi, että arvosana perustui siihen, että opettajat eivät oikein pitäneet tästä opiskelijasta. Siihen aikaan kahvihuoneessakin saattoi kuulla keskusteluja, kuinka Perho olisi kiva työpaikka, jos täällä ei olisi oppilaita.
Henkilökunnan laatutyössä kiinnitettiin sen jälkeen huomiota siihen, miksi ja kenen hyväksi teemme työtämme. Koulun tasokkuuden mittarina pidettiin ennen sitä, että mahdollisimman moni opiskelija reputtaa, vaikka sellainen ei ole yhteiskunnallisesti järkevää. Käänsimme asian päinvastoin: opettajien pitää tehdä enemmän ja erilaista työtä töitä sen eteen, että opiskelijat oppivat ja valmistuvat.
Perho voitti vuonna 2000 ensimmäisen ammatillisen koulutuksen laatupalkinnon Suomessa ja sai myöhemmin muitakin tunnustuksia, jotka perustuivat EFQM-mallin mukaisiin mitattaviin asioihin. Olin urallani mukana monissa opetusministeriön laatutyöryhmissä ja tajusin, että laatutyö ei lopu koskaan. Käynnistämäämme laatutyöhömme pohjautuu myös nykyinen Perho Quality 2020 -ohjelma.
Mitä muita asioita pidät merkittävimpinä saavutuksinasi urallasi?
Kestävän kehityksen huomioiminen tulee yhtenä mieleen. Perho sai OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatin 2012. Se toi monipuolisuudessaan kestävän kehityksen ajattelun koko taloon mehiläiskasvatuksineen ja lähiruokajuttuineen. Ennen nykyistä Malmin opetuspeltoa opiskelijamme kävivät Herttoniemen ruokaosuuskunnan pelloilla työskentelemässä. Kestävästä gastronomiasta on kehitetty oma tutkinnon osansa.
Olen ylipäänsä ollut avoin kaikelle uudelle, hankin opiskelijoillemme esimerkiksi ruokarekan, jonka avulla he voivat opetella yrittäjyyttä projekteissaan. Ja valmistuihan Perhonkadun toiselle puolelle todella uudenlaista oppimisympäristöä edustava koulurakennus Perhon Proffa.
Hyvä kansainvälinen verkosto on ymmärtääkseni ollut myös yksi sinulle tärkeä asia?
Kyllä. Kun Suomi liittyi EU:hun 1995, meillä oli kansainvälinen verkosto jo olemassa, joten pystyimme lähettämään heti opiskelijoita 13 eri maan yhteistyökouluihin ja yrityksiin. Olen ollut Suomen edustajana usean sadan oppilaitoksen AEHT-järjestössä, jolla on myös kilpailutoimintaa.
"Pitkän Perho-urani ydin on ollut se, että olen kokenut tehneeni merkityksellistä työtä."
Myös oppilaskilpailut ovat olleet minulle sydämen asia. Kilpailutoiminta on ollut Perholle vetovoimatekijä, koska motivoituneet opiskelijat pääsevät huippujen valmennukseen. Kilpailut avaavat myös kansainvälisiä uramahdollisuuksia. Kilpailumenestys olisi alalle nykyistä suurempi vetovoimatekijä, jos vain saisi näkyvämmin julkisuutta.
Olet ollut hyvin myönteinen myös ottamaan käyttöön oppimisen uusia menetelmiä.
Tarkoittaakohan tämä sitä, että kielsin piirtoheittimet ja fläppitaulut opetusvälineinä [nauraa]. Olen kyllä ollut innokas tarttumaan digin tuomiin mahdollisuuksiin, sillä opiskelijat poikkeavat oppijoina toisistaan ja saman asian oppimiseen tarvitaan erilaisia menetelmiä. Opiskelijat on nähtävä yksilöinä ja kehitettävä menetelmiä, jotka tukevat oppimista. Opiskelijalähtöisyys ei ole ollut vain yhden oppilaitoksen juttu, vaan asenteet ovat muuttuneet koko yhteiskunnassa. Myös arviointijärjestelmä on muuttunut: nykyisin opiskelijan osaaminen ratkaisee, ei tuntiläsnäolojen määrä.
Miten opetuksen muutokset ovat vaikuttaneet Perhon opettajien työhön?
Ennen opettaja suunnitteli ja arvioi itse kaiken, tänä päivänä esimerkiksi opiskelijoiden näytöt tehdään yhdessä elinkeinon kanssa. Myös opettajien täytyy käydä säännöllisesti katsomassa, missä kentällä mennään, jotta he pysyvät ajassa kiinni. Mitä enemmän yhteistyötä tehdään elinkeinon kanssa, sen parempi.
Kasvatusvelvollisuus on nykyisin huomattava osa opettajien työtä. Ei heidän ennen tarvinnut perehtyä opiskelijoiden perhe-elämään tai muihin ongelmiin. Tänä päivänä opettajan pitää antaa itsestään enemmän ja mennä lähelle opiskelijaa, joskin ammatillisuutensa säilyttäen. Tehtävä on vaativa.
Yrityksistä kantautuu välillä viestejä siitä, kuinka osa nuorista ei ole valmis työelämään. Miten opiskelija on muuttunut?
70-luvulla opiskelijalla piti olla takanaan monen kuukauden harjoittelu alalla, ennen kuin hän pystyi hakemaan Perhoon, joka oli erikoisammattikoulu. Sitten tuli vaihe, jossa opiskelijan täytyi Perhoon hakeakseen opiskella ensin toisessa ammattikoulussa. 80-luvun lopussa järjestelmä muuttui siten, että Perhoon sai hakea suoraan peruskoulusta. Silloin opiskelijoissa tapahtui iso muutos.
16-vuotiaan kohdalla ennustettavuus on ollut aina yhtä hankalaa. Nuori voi vaikuttaa pääsykokeissa ihanteelliselta tapaukselta, mutta sitten hänen elämässään tapahtuukin muutoksia, jotka vaikuttavat koulunkäyntiin. Polarisaatio on myös lisääntynyt: opiskelijoissa on entistä selkeämmin ongelmallisia tapauksia tai huippuja, keskiverto-opiskelijoiden osuus on vähentynyt. Se tuo pedagogiikkaan tarvetta huomioida opiskelijat yksilöinä.
Osa opiskelijoista tarvitsee moniammatillista ohjausta, sillä heidän ongelmansa ovat paljon rankempia kuin aikaisemmin. Huippujen kohdalla taas opetuksen on oltava tarpeeksi haastavaa, jotta motivaatio säilyy. Heidän takiaan kilpailuihin resursointi on järkevää, kunhan pystytään huolehtimaan myös toisesta ääripäästä.
Ravintola-alan toisen asteen koulutuksen tehtävä on tuottaa työntekijöitä toimialan perustehtäviin. Kokeista ja tarjoilijoista on pulaa, ja alan vetovoimaisuudesta kannetaan huolta. Millaisia ratkaisuja ammatillinen koulutus voi tarjota?
Vaikka koulu olisi vetovoimainen, se ei pysty takaamaan valmistuneen opiskelijan pysymistä alalla. Vetovoimatyö vaatii yhteistyötä koulujen ja elinkeinon välillä. Elinkeino on mennyt paljon eteenpäin ajoista, jolloin osa yrityksistä käytti työharjoittelijoita ruuhkahuippujen tasoittajina. Yritykset ovat ymmärtäneet, että opiskelijoiden työelämäjaksot vaativat resursointia mutta ovat myös mahdollisuuksia tuleviin rekrytointeihin.
"Elinkeino on mennyt paljon eteenpäin ajoista, jolloin työharjoittelijoita käytetttiin ruuhkahuippujen tasoittajina."
Oppisopimuskoulutus on yksi vastaus työvoimakysymykseen. Oppisopimus sopii myös aikuisille alan vaihtajille, joilla ei ole mahdollisuutta tai halua pitkään opiskeluun. Oppisopimusmalli on myös uudistunut siten, että sen voi suorittaa lyhyissä jaksoissa useassa yrityksessä. Yksi yritys ei enää joudu sitoutumaan yhteen opiskelijaan koko ajaksi. Koulut auttavat yrityksiä oppisopimukseen liittyvän byrokratian kanssa.
Työperäinen maahanmuutto on nähty yhtenä ratkaisuna työvoimapulaan, mutta lupaprosessi on hidas. Oletko samaa mieltä?
Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen on välttämättömyys. Koulutuksessa siihen liittyvä hallinnollinen ongelma on ammatilliseen tutkintotavoitteeseen kuuluva suomen kielen testi. Muutaman kuukauden maassa ollut henkilö ei voi mitenkään läpäistä koetta eikä siten saada opiskelupaikkaa. Englanninkielisen opetuksen lisääminen vaatisi taas oppilaitoksille enemmän resursseja.
Työelämässä esiintyy ymmärtääkseni ainakin sitä ongelmaa, että suomea osaamattomia ei uskalleta palkata, vaikka juuri työyhteisössä he voisivat oppia kieltä ja kulttuuria. Käynnistimmekin Perhossa jo vuonna 2006 koulutuksen, jossa suomalaiset ja ulkomaalaiset oppivat samassa ryhmässä kieltä ja kulttuuria toisiltaan. Perhon ulkomaalaisista opiskelijoista suurin osa jää Suomeen töihin, mutta korkeakouluissa tilanne on ilmeisesti toinen.
Oletko saanut selville Perhon opiskelijoiden motivaation ja sen säilymisen lähteitä?
Yhtä kaavaa ei ole. Uskon lumipalloilmiöön, jossa kiinnostus omaa työtä kohtaan kasvaa ja säilyy osaamisen kehittymisen myötä. Uuden oppiminen lisää innostusta. Alan koulutuksessa voitaisiin vielä selvemmin tunnistaa, kuinka suuri vaikutus opettajan persoonalla on siihen, innostuvatko nuoret vai eivät. Omaa mieltäni lämmitti Haaga-Helian vuosijuhlassa tapaamani kokenut tarjoilija, jolle oli jäänyt mieleen kauan sitten laskentaopin tunnilla sanomani asia: Ei ole teidän vikanne, jos ette tykkää matematiikasta, mutta on minun vikani, jos te ette opi sitä.
Minkä neuvon antaisit nyt Perhossa esimiestyötä aloittelevalle itsellesi?
Henkilöstön kohtelu oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti on johtamisen ykkösasia. Luottamus henkilöstöön, delegointikyky, on toinen. Ihmiset osaavat paljon enemmän kuin johtaja kuvittelee. Opin sietämään epävarmuutta sekä hyväksymään tosiasian, ettei koskaan tule valmista. Laatukoulutus oli minulle paras johtamisen koulutus, jossa opin hahmottamaan kokonaisuutta eri osioiden kautta, esimerkiksi henkilöstön ja sidosryhmien osallistamista suunnittelutyöhön.
Minkä trendien ja megatrendien uskot vaikuttavan alaan tulevaisuudessa Suomessa?
Alustatalous tulee jatkossakin vaikuttamaan hotelli- ja ravintolaelinkeinoon. Ja jos anniskeluun liittyvä verotus ei alene, myös aterioiden kotiinkuljetuksen suosio saattaa kasvaa, sillä anniskelun vähentyminen on ollut pitkälti hintakysymys. Nopea ruokailu tuskin menettää suosiotaan, mutta fine dining -paikkojen kovaan kasvuun en usko. Suomessa on vaikeaa saada riittämään asiakkaita tarkan kohderyhmän ravintoloille. Pääkaupunkiseudulla monilla nuorilla aikuisilla on varaa käydä ravintoloissa melko usein, ja he tapaavat toisiaan mieluummin niissä kuin kodeissa. Kansainvälisissä metropoleissa on menty jo niin pitkälle, että pieniin asuntoihin ei tehdä kunnollisia keittiöitä lainkaan.
Kunniakrouvarin arvonimi myönnetään kerran vuodessa MaRan liittokokouksen yhteydessä alalla erityisen ansioituneille henkilöille. Arvonimen saajalle luovutetaan pronssista valmistettu krouvarin avainriipus. Arvonimen saajat valitsee MaRan hallituksen työvaliokunta.
Gun Marit Nieminen valmistui Helsingin kauppakorkeakoulusta ekonomiksi vuonna 1974 ja kauppatieteiden kandidaatiksi 1979. Uransa alkuvaiheessa hän toimi laskentatoimen opettajana, vuosina 2002–16 Ravintolakoulu Perhon rehtorina ja vuoden 2012 loppupuolelta alkaen Haaga Yhtymän toimitusjohtajana, missä tehtävässä hän jatkaa edelleen osa-aikaisena.
Ravintolakoulu Perho (nyk. Perho Liiketalousopisto Oy) on Suomen johtava ravintola-alan oppilaitos. Oppilaitoksen maineen synnyttämisessä ja ylläpitämisessä Niemisellä on suuri ansio. Oppilaitos on saanut opiskelijoilta erittäin korkeat arviot opetuksen tasosta. Myös toimialan yrityksillä on erittäin myönteiset kokemukset Perhosta valmistuvien opiskelijoiden osaamisesta. Niemisen työ toimialan opetuksen kehittäjänä nousee entistä suurempaan arvoonsa toimialan painiessa ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuden ongelmien kanssa.
Hän on kouluttanut tuhansia opiskelijoita ravintola-alalle. Nieminen sai jo uransa alkuvaiheessa opiskelijansa tuntemaan onnistumisen ja oppimisen iloa, myös ne, jotka pitivät matematiikkaa vaikeana. Opiskelijat ovat olleet kunniakrouvarille tärkeintä kaikessa: heidän hyvinvointinsa ja valmistautuminen ammattiinsa alansa ammattilaisina.
Johtajana hän on luottanut alaisiinsa ja henkilöstö hänen ammattitaitoonsa.
Opetusneuvos Nieminen harrastaa matkailua ja käsitöitä. Sydäntä lähellä ovat myös puutarhan ja viljelysten hoitaminen.
Teksti: Timo Lappi
Taukojen tarve ei katoa
22.04.2024
Lue lisää
Pitkän linjan panimoravintoloitsija
30.11.2023