Euroopan komissio antoi kesäkuussa yhtenäisvaluuttapakettia koskevat asetusehdotukset. Käteisrahaehdotuksesta kerrottiin Vitriinissä aiemmin. Tässä artikkelissa käydään läpi digitaalista euroa. 

Digitaalinen euro olisi käteisen rahan digiversio, jonka liikkeellelaskijoina toimisivat Euroopan keskuspankki ja euroalueen kansalliset keskuspankit. Digitaalinen euro olisi keskuspankkirahaa, jolle annettaisiin laillisen maksuvälineen asema ja joka tulisi hyväksyä maksuvälineenä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Valtioneuvosto antoi lokakuussa 2023 digieuroa koskevan U-kirjelmän eduskunnalle. Valtioneuvosto suhtautuu ehdotukseen myönteisesti, koska digieurolla luodaan kilpailukykyinen eurooppalainen vaihtoehto markkinoita hallitseville globaaleille toimijoille. Eduskunta on talousvaliokunnan täsmennyksin yhtynyt valtioneuvoston kantaan. 

Myös MaRa suhtautuu ehdotukseen positiivisesti, koska uusi maksuväline toisi kaivattua kilpailua digitaaliseen maksamiseen, jonka markkina on keskittynyt käytännössä amerikkalaisille Visalle ja Mastercardille. Korttimaksuista perittävät kauppiasprovisiot ovat nousseet globaalien yhtiöiden markkinavoiman seurauksena, vaikka EU rajoittaa alueellaan myönnettyjen kuluttajakorttien siirtohintoja. Digieuron aikaansaama kilpailun lisääntyminen voisi alentaa kauppiailta perittäviä kauppiasprovisioita kaikissa korttimaksuissa, mikä olisi myös kuluttajien edun mukaista. 

Maksuväline, ei sijoituskohde

Digitaalisen euron maksupalveluita yleisölle voisivat tarjota luotto- ja maksulaitokset ja sähkörahayhteisöt. Jakeluvelvoite luonnollisille henkilöille koskisi puolestaan luottolaitoksia, jotka tarjoavat perusmaksutilejä. Digieuron perusmaksupalvelut tulisi tarjota henkilöasiakkaille maksutta. Digieuro olisi keskuspankkirahaa, jossa ei olisi luottotappioriskiä eikä sille maksettaisi korkoa. Kyseessä olisi maksuväline, ei sijoituskohde.

Kuluttajien ja yritysten digieurotalletuksille eli ”digieurolompakolle”  tultaisiin määrittämään euromääräinen talletuskatto, joka rajoittaisi pankkitalletusten supistumista talletusvarainhankinnasta riippuvaisten pankkien rahoitusaseman turvaamiseksi.

Kuluttajat ja yritykset voisivat siirtää pankkitalletuksiaan digieuron muotoon ja käyttää ”digieurolompakkoaan” maksamisessa. Digieuron ominaisuuksiin kuuluisi myös mahdollisuus offline-maksamiseen. Tämä voisi kasvattaa mahdollisuutta sähköiseen maksamiseen aiempaa useammissa käyttötapauksissa ja lisätä maksamisen toimintavarmuutta poikkeustilanteissa.

Ei vastaanottopakolle

Digieuron vastaanottovelvoite maksutapana koskisi käytännössä kaikkia mara-toimialan yrityksiä. Kulutustavaroita tai -palveluita myyvä yritys voisi kieltäytyä vain, jos asiakas ja yritys olisivat sopineet muusta maksutavasta. Digieurosta saisivat kieltäytyä ainoastaan mikroyritykset, jotka eivät ota sähköisiä maksuja vastaan.

Maksunsaajille digitaalisesta eurosta syntyisi kertaluonteisia ja jatkuvaluonteisia kustannuksia. Komission arvion perusteella kauppiaiden maksupäätteiden päivittäminen maksaisi noin 40–75 euroa päätteeltä. Suomessa investointikustannukset sähköisiä maksutapoja vastaanottaville kauppiaille Suomessa olisivat valtioneuvoston arvion mukaisesti maksimissaan 5,4–10,2 miljoonan euron välillä.

MaRa on lausunnossaan talousvaliokunnalle todennut, että on epävarmaa, kuinka suurissa määrin kuluttajat ottavat digitaalisen euron käyttöön. Digieuron vastaanottamisen tulisi olla uuden maksuinstrumentin alkuvaiheessa vapaaehtoista kaikille yrityksille. Myöhemmin tulisi arvioida, onko digitaalisen euron vastaanottoa koskevaa sääntelyä muutettava. Vähintään pitäisi täsmentää ja laajentaa digitaalisesta euron vastaanottamisesta kieltäytymisen perusteita myös muiden kuin mikroyritysten kohdalla. 

Kauppiasprovisioita säänneltäisiin

Maksupalveluntarjoavat veloittaisivat digieuromaksun vastaanottavalta yritykseltä kauppiasprovision, jonka enimmäismäärää kuitenkin säädeltäisiin. Enimmäismäärä olisi matalampi kahdesta vaihtoehdosta: todellisiin kustannuksiin ja kohtuulliseen voittomarginaaliin perustuva palkkio tai vastaavista digitaalisista maksutavoista perittävä palkkio.

Keskuspankki on ilmoittanut, ettei se peri digitaalisesta eurosta järjestelmämaksua. Digieuron jakelijoilla ei ole lainkaan luottotappioriskiä, koska kuluttajan ”digieurolompakon” arvo on keskuspankin taseessa. Järjestelmämaksua ei tällöin perittäisi myöskään kauppiasprovisioiden osana. 

MaRa kannattaa kauppiasprovisioiden sääntelyä ehdotetulla tavalla. Sääntely johtaisi siihen, että digitaalisen euron maksutapahtumista perittävät kauppiasprovisiot olisivat todennäköisesti alempia kuin kauppiailta nykyisin veloitettavat korttimaksut.

Tämä laskisi maksamisen kustannuksia kauppiaille,  jos digitaalinen euro yleistyisi maksutapana. Jos digieuro ei muodostu yleiseksi maksutavaksi, sen vastaanottopakosta syntyy ainoastaan kustannuksia kauppiaille.