Kaivoslain muuttaminen ei ole ollut helppoa. Valmistelu eteni hitaasti ja kesti lopulta koko hallituskauden. Erilaisten intressien yhteensovittaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Lopputulos ei kaikilta osin täytä matkailualan tavoitteita, mutta kaivoslaki on jatkossa matkailuelinkeinon kannalta selvästi parempi kuin se tähän asti on ollut.
 

Kuntakaava kaivosluvan edellytyksenä

Kaivostoiminnan paikallista hyväksyttävyyttä ja kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksia parantaa erityisesti se, että kaivosluvan edellytyksenä on jatkossa kunnan hyväksymä kaava.

Kaivostoiminnan tulee perustua kunnan laatimaan asemakaavaan tai oikeusvaikutteiseen yleiskaavaan. Kaivosalueen perustaminen maakuntakaavan perusteella poistuu. Tämä merkitsee sitä, että kaavoituksella määritellään kaivoshankkeen ja muiden maankäyttömuotojen välinen suhde. Kunta päättää, kaavoitetaanko jokin alue kaivoshanketta varten vai ei.

Muutos parantaa kuntien mahdollisuuksia oman alueensa suunnittelussa, lisää paikallista vaikuttamismahdollisuutta ja antaa kunnalle hyvän mahdollisuuden rajata kaivostoimintaa niin, että siitä ei aiheudu haittaa alueen muille elinkeinoille.

Muiden elinkeinojen suoja vahvistuu

Muiden elinkeinojen kuten matkailun suojaa vahvistetaan laissa pääasiassa kahdella tavalla.

Ensinnäkin säädetään uudesta luvan myöntämisen esteestä alueelle, jossa luvan mukainen toiminta aiheuttaa olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle.

Toiseksi laissa säädetään siitä, että kaivoslupaharkinnassa kielteisiä vaikutuksia paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin tulee käsitellä itsenäisinä vaikutuksina. Näin käytännössä luvan mukaisesta toiminnasta esimerkiksi alueen matkailuelinkeinolle aiheutuva olennainen haitta voi estää kaivostoiminnan harjoittamisen, jos haitallisia vaikutuksia ei voida lupamääräyksin estää tai lieventää.

Eduskunnan talousvaliokunta korosti mietinnössään, että edellä kuvaillun arvioinnin tulee olla kattavaa. Kynnys paikallisten olosuhteiden huomioimiseen ei voi muodostua niin korkeaksi, ettei kaivoslain uudistuksen tavoitteita tosiasiallisesti voida saavuttaa eikä toisaalta kunnallisen itsehallinnon näkemystä kaavoituksesta kunnioittaa.

Tämä merkitsee samalla sitä, että luvanhakijan on varauduttava aiempaa vahvemmin hankkeen suunnittelussa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa siihen, että myös muut elinkeinot voivat muodostaa esteen kaivostoiminnalle.

Malminetsintään lisää rajoituksia

Kaivostoimintaan vaikuttaa ja sitä sääntelee lukuisa joukko eri säädöksiä.

MaRa on pitänyt tärkeänä, että kaivoslaissa tulee tarkasti määritellä ne alueet, joilla malminetsintää ja mineraalien louhimista ei saa tehdä. Näin sen vuoksi, että lupaviranomainen arvioi ensi sijassa malminetsinnän ja myöhemmin kaivostoiminnan luvan edellytyksiä ja esteitä vain kaivoslaissa olevan sääntelyn perusteella. Toisistaan eroavia näkemyksiä on esitetty siitä, pitäisikö malminetsinnän kieltämisestä luonnonsuojelu- tai muilla luonnonarvoiltaan merkittävillä alueilla säätää laissa.

Kaivoslain muutosten kanssa samaan aikaan tulee voimaan uusi luonnonsuojelulaki, jossa säädetään malminetsinnän kieltämisestä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa kokonaan. Valtion muilla suojelualueilla sen edellytyksiä tiukennetaan.

Etsintätyöhön varausmaksu

Nykyisin on tavallista, että kaivosyhtiöt varaavat hyvinkin laajoja alueita malmien etsintätyöhön. Sitä koskevaan sääntelyyn tulee muutoksia. Varausilmoituksesta peritään jatkossa maksu, joka määräytyy varausalueen pinta-alan mukaan. Mitä suurempi alue, sitä suurempi maksu. Tämän voisi odottaa vaikuttavan niin, että kaivosyhtiöt eivät varaisi etsintätyöhön niin laajoja alueita kuin nykyisin vaan käyttäisivät tarkempaa harkintaa.

MaRa pitää tärkeänä, että varausmaksun tason riittävyyttä ja sen tosiasiallista ohjausvaikutusta tulee seurata tarkasti ja tarvittaessa muuttaa. Varausmekanismi muuttuu samalla niin, että varausaika lyhenee 24 kuukaudesta 12 kuukauteen, ja varausalueen ulkopuolelle rajataan alueet, joilla malminetsintää ei voi tehdä.

Tiedottaminen paranee

Kaivoslakia on kritisoitu siitä, että kansalaisten tiedonsaanti- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat nykyisin verrattain vähäiset.

Kaivoslakiin lisätyn uuden säännöksen mukaan etsintäalueesta varauksen tehneen tahon tulee tiedottaa varausilmoituksen jättämisestä kuntaa tai kuntia, joilla varausalue sijaitsee. Kunnalle ei aseteta velvoitetta tiedon edelleen jakamisesta, vaan kunta itse päättää, mihin se tätä tietoa käyttää.

Malminetsintä- ja kaivosluvan haltijan velvollisuudeksi tulee vuosittaisten, avointen yleisötilaisuuksien järjestäminen, joissa tulee kertoa luvanmukaisesta toiminnasta ja sen vaikutuksista. Kaivosviranomaisen tulee pitää avoin yleisötilaisuus kerran vuodessa kootusti kullanhuuhdonnasta sekä kaivoslupahakemuksista.

Intressien vertailu on tärkeää

MaRa esitti valmistelun aikana nimenomaisen intressivertailua koskevan säännöksen lisäämistä lakiin. Sitä ei siihen kuitenkaan tullut.

Intressivertailun tavoitteiden toteuttamista pidettiin kaavoitusta koskevan sääntelyn kautta tässä vaiheessa riittävänä sääntelyratkaisuna. Näin siitäkin huolimatta, että pitkään vireillä olevat malminetsintäluvat voivat jo aiheuttaa epävarmuutta ja jopa estää matkailuinvestointien tekemisen alueella.Kaavoituksella voidaan nähdä jossain määrin olevan intressivertailun kaltaisia elementtejä, ja kunta voi lopulta päättää, miten kilpailevat maankäyttömuodot ratkaistaan paikallisella tasolla.

Lupien yhteensovitus välttämätöntä

Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena oli parantaa kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista. Lainsäädäntö ei nykyisellään ohjaa tehokkaasti kaivos- ja ympäristölupamenettelyn sovittamista yhteen. Se vaikeuttaa kaivosten vaikutusten arviointia kaivoslupamenettelyssä.

Helpoiten yhteensovittaminen olisi käynyt siten, että laissa olisi kaivosluvan edellytykseksi asetettu kaivoshankkeelle myönnetty ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa. Sitä ei lakiin tullut.

Kaivostoiminnan harjoittaminen edellyttää kuitenkin aina ympäristölupaa. Kaivoshankkeen ympäristövaikutukset tulee ennen kaivosluvan myöntämistä selvittää niin, että hankkeelle on mahdollista lupa myöntää.

On välttämätöntä, että kaivoslupaa koskevan harkinnan yhteydessä lupaviranomaisen pitää selvittää, onko hankkeelle myönnetty tai haettu ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa.

Myös lupien yhteensovittamista tulee jatkossa edistää, ja siinä tulee turvata prosessin sujuvuus ja ennakoitavuus ympäristötavoitteita vaarantamatta. Eduskunta hyväksyi lain vahvistamisen yhteydessä tätä koskevan nimenomaisen lausuman. Siitä tulee jatkossa pitää kiinni.