Kuluttajaturvallisuutta koskevaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten tavoitteena on ollut täydentää EU:n yleistä tuoteturvallisuusasetusta ja nykyaikaistaa kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevaa yleistä sääntelyä. Yleisen tuoteturvallisuusasetuksen soveltamisalaan kuuluvista tuotteista säädetään jatkossa kuluttajatuotteiden turvallisuudesta annetussa laissa siltä osin kuin sen tulee täydentää EU-asetuksen mukaista sääntelyä.

Kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetussa laissa säädetään vaatimuksista ja turvallisuuden arvioinnista, palveluntarjoajan velvollisuuksista, valvontaviranomaisesta ja sen valvontakeinoista, valvontaviranomaisen velvoittavista päätöksistä ja lain rikkomisen seuraamuksista.

Kaikki kulutuspalvelut lain soveltamisalan piirissä

Kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain soveltamisalan piiriin kuuluvat kaikki kulutuspalvelut. Kulutuspalvelulla tarkoitetaan sellaista palvelua, joka on tarkoitettu käytettäväksi tai jota olennaisessa määrin käytetään yksityiseen tai siihen rinnastettavaan kulutukseen. Sellaisia ovat esimerkiksi liikunta-, urheilu- ja hyvinvointipalvelut, luonto-, elämys- ja ohjelmapalvelut, tapahtumat ja muut vapaa-ajanpalvelut.

Kulutuspalveluja koskeva sääntely on kuitenkin luonteeltaan toissijaista ja täydentävää. Lakia sovelletaan vain siltä osin kuin kulutuspalvelun turvallisuutta koskevassa erityislainsäädännössä ei ole säännöksiä, joita noudattamalla tulee saavuttaa sama turvallisuuden taso kuin tätä lakia noudattamalla.

Esimerkiksi majoitus- ja ravitsemispalvelut ovat useimmiten yksityiseen kulutukseen käytettäväksi tarkoitettuja kulutuspalveluja, joten ne kuuluvat kulutuspalvelujen turvallisuudesta annetun lain soveltamisalan piiriin. Palveluun liittyvien vaarojen tunnistaminen ja riskien arvioiminen tapahtuu kuitenkin ensisijaisesti muun lainsäädännön, esimerkiksi pelastuslain, asettamien velvoitteiden kautta. Majoitus- ja ravitsemisalalla kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevat säännökset ovat siten toissijaisia ja muuta erityislainsäädäntöä täydentäviä.

Palvelutarjoajan velvollisuudet täsmentyivät

Palveluntarjoajan velvollisuuksiin ei tullut merkittäviä muutoksia. Velvollisuuksia ei tullut lisää, vaan tarkoituksena oli enemmänkin täsmentää lainsäädäntöä.

Palveluntarjoajalla säilyy huolellisuusvelvollisuus palvelun turvallisesta järjestämisestä. Palveluntarjoajan tulee myös olla selvillä niistä vaaroista ja riskeistä, joita palvelun tarjoamiseen voi liittyä. Tätä koskeva velvollisuus on kirjoitettu lakiin selkeämmin.

Kulutuspalvelujen turvallisuutta koskeva sääntely vastaa jatkossa entistä paremmin käsitystä palvelujen tarjoamiseen liittyvästä turvallisuusjohtamisesta. Turvallisuusjohtaminen perustuu jatkuvan parantamisen periaatteelle, mutta ei kuitenkaan siten, että turvallisuustavoitteita tulee jatkuvasti tiukentaa. Laki ei myöskään edellytä turvallisuusjohtamisjärjestelmän eikä -standardien käyttöönottoa.

Uusi tapa kirjata palvelun vaarat ja riskit

Palveluntarjoajan tulee tietää ja osata arvioida tarjoamaansa palveluun liittyvät vaarat ja riskit. Kirjallinen turvallisuusasiakirja vaadittiin aiemmin vain niiltä, joiden palvelut sisältävät merkittäviä riskejä. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi huvi-, teema- ja elämyspuistot, kuntosalit, seikkailu- ja elämyspalvelut, kiipeilykeskukset, uimahallit ja kylpylät sekä laskettelukeskukset.

Uusi laki ei edellytä turvallisuusasiakirjan laatimista, vaan se on mahdollista korvata muulla dokumentaatiolla. Muu dokumentaatio voi olla esimerkiksi erilaisia selvityksiä, ohjeita, sopimuksia, perehdytysmateriaaleja, kuvia, taulukoita, kaavioita tai numeerisia tietoja.

Velvollisuus kirjata palveluun liittyvät vaarat ja riskit koskee kaikkia kulutuspalveluntarjoajia niiden riskitasosta riippumatta. Sen täyttämiselle on asetettu kuuden kuukauden siirtymäaika vähäriskisiä palveluja tarjoaville toimijoille, joiden ei ole aiemmin täytynyt kuluttajaturvallisuuslain mukaan laatia turvallisuusasiakirjaa. Kirjaamisvelvollisuus koskee myös näitä palveluntarjoajia 5.11.2025 alkaen.

Kirjaamisvelvollisuudelle ei ole erityistä muotovaatimusta. Palveluja koskevien vaarojen ja riskien tunnistaminen ja niiden arviointi on mahdollista jatkossakin toteuttaa laatimalla turvallisuusasiakirja.

Uusi velvollisuus ei koske majoitus- ja ravitsemispalveluja. Majoituspalveluja koskevat vaarat ja riskit kartoitetaan jatkossakin pelastussuunnitelmassa, ja ravitsemispalvelujen riskit arvioidaan elintarvikkeiden omavalvontasuunnitelmassa.

Vakavista ja toistuvista rikkomuksista voidaan määrätä seuraamusmaksu

Seuraamuksia koskeva sääntely on uudessa laissa muuttunut. Lakiin lisätty säännös antaa toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden määrätä tietyissä tilanteissa seuraamusmaksun palvelunharjoittajalle. Kyseessä on uusi hallinnollinen seuraamus kulutuspalvelujen turvallisuutta koskevassa lainsäädännössä.

Seuraamusmaksu on yksi prosentti luonnollisen henkilön vuosituloista tai oikeushenkilön vuotuisesta liikevaihdosta. Maksu on kuitenkin enintään 10 000 euroa, kun se määrätään luonnolliselle henkilölle, ja enintään 100 000 euroa, kun se määrätään oikeushenkilölle.

Laissa säädetään myös niistä perusteista, joilla seuraamusmaksu jätetään tai voidaan jättää määräämättä. Seuraamusmaksua ei tule määrätä, jos rikkomus on vähäinen tai jos seuraamusmaksun määräämistä on pidettävä ilmeisen kohtuuttomana.