Jodioidusta suolasta terveyshyötyä ravintola-asiakkaille

Jodioidusta suolasta terveyshyötyä ravintola-asiakkaille

  • Teksti: Marjaana Ingervo
  • Kuvat: Shutterstock

Kodin ulkopuolella ruokailun yleistyminen on osaltaan vähentänyt väestön jodin saantia. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni ravintola ryhtyisi käyttämään jodioitua suolaa ruoanvalmistuksessaan.

Ravitsemuksen asiantuntijoista koostuva Ravitsemuksen täydentämisen seurantaryhmä kiinnittää ravintoloiden huomiota jodioidun suolan käyttöön.

Tarve lisätä jodia elintarvikkeisiin perustuu maantieteeseen. Suomessa jodia ei esiinny maaperässä riittävää määrää, jotta sitä saisi ruoasta tarpeeksi luontaisesti. Suolaa on jodioitu 1900-luvun puolivälistä lähtien, ja suomalaisten joditila olikin hyvä vuosi­tuhannen vaihteeseen saakka.

Viime aikoina tilanne on kuitenkin kääntynyt lieväksi jodin puutokseksi. Syynä on muun muassa jokapäiväisen ruoanvalmistuksen väheneminen kodeissa ja jodioimattomien erikoissuolojen ja mausteseosten suosio. Osuutta on myös maitotuotteiden käytön vähenemisellä, sillä maito on suomalaisessa ruokavaliossa ollut tärkeä luontaisen jodin lähde. Maidon lisäksi jodia saa esimerkiksi lihasta ja munista.

Ravintolaruokailu – noutoruoka ja kaupan ravintola-annokset mukaanluettuina – lisääntyy pitkän aikavälin trendinä.  Siksi ravitsemusasiantuntijat pitävät entistä tärkeämpänä, että ravintolat käyttäisivät ruoanvalmistuksessa jodioitua suolaa.

Monet suurkeittiötoimijat ovat sitoutuneet käyttämään jodioitua suolaa, mutta muissa ravintoloissa sitä suositaan vähemmän. Helsingin yliopiston vuonna 2018 tekemän kartoituksen mukaan yksittäisistä lounasravintoloista, etnisistä ravintoloista ja muista tarjoilupaikoista sitä käytti vain 42 prosenttia. Henkilökunnan tietoisuus asiasta oli puutteellista.
 

Sivumakua ei havaittu

Ruokaravintoloissa jodioitua suolaa voitu karsastaa ajatellen sen aiheuttavan ruokaan sivumakua. Helsingin yliopistossa tehdyssä maisterintutkielmassa asiaa selvitettiin kokeellisesti ja todettiin, että suosituksen mukaisesti (25 milligrammaa jodia kilossa suolaa) jodilisää sisältävissä suolavalmisteissa jodi ei aiheuta muutoksia ruoan aistittaviin ominaisuuksiin eli makuun, hajuun, ulkonäköön tai rakenteeseen. Vasta nelinkertainen jodimäärä aiheutti pieniä muutoksia. Testattavina olivat leipä, etikkakurkut ja makkara.

Jodioidun suolan käyttöä kannattaa vähintään kokeilla ja selvittää, mihin omiin resepteihin se sopii.

Keittiössä tai asiakaspöydässä sirotellun suolan ohella jodia tulee ravintolaruokaan myös teollisuuden valmistamien tuotteiden sisältämästä suolasta. Suomalainen elintarvike­teollisuus on jo laajalti ottanut jodioidun suolan käyttöön, mutta kansainvälisesti tilanne vaihtelee. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota raaka-aineita hankittaessa.

Jodin liikasaanti on harvoin ongelma. Vegaaneilla ja maidotonta ruokavaliota noudattavilla jodinpuute on riski, mutta päinvastaisen riskin voi muodostaa merilevän käyttö: sen jodipitoisuus on korkea, eikä täsmällinen määrä useinkaan ole tiedossa. Kasvijuomia, kuten kaura- ja soijajuomia, täydennetään enenevässä määrin jodilla, mutta osa juomista on luomutuotteita, joiden täydentäminen ei ole sallittua. 

Ravitsemusasiantuntijat muistuttavat, että suolan käyttö kannattaa jatkossakin pitää maltillisena.

 

Ravitsemuksen täydentämisen seurantaryhmä

Seurantaryhmään kuuluu asiantuntijoita mm. THL:stä, STM:stä, MMM:stä, Ruokavirastosta, Helsingin ja Turun yliopistoista ja alueellisista terveydenhuolto-organisaatioista. Ryhmä seuraa ajankohtaisen tieteellisen tiedon perusteella väestön ravitsemustilaa sekä elintarvikkeiden ravitsemuksellista täydentämistä ja ruokavalion täydentämistä ravintoaineilla. Se raportoi Valtion ravitsemisneuvottelukunnalle ja tekee tarvittaessa toimenpide-esityksiä ja käyttösuosituksia.

Mihin jodia tarvitaan?

Jodi on välttämätön ravintoaine, jota tarvitaan sikiön ja lapsen normaaliin kasvuun ja kehitykseen ja aikuisilla kilpirauhashormonien valmistukseen. Jodin puute aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sen suurentumista eli struumaa, joka oli tavallinen 1900-luvun alkupuolella.