Uusi yhteisöllisyys toteutuu verkon yli

Uusi yhteisöllisyys toteutuu verkon yli

  • Teksti: Teemu Kokko
  • Kuvat: Pixhill

Sosiaalisen median esiinmarssin myötä ja viimeistään koronakevään aikana yhteisöllisyys on saanut täysin uusia muotoja.

Kun yhteisöllisyys aikaisemmin oli fyysistä yhdessäoloa ja konkreettista yhdessä tekemistä, nyt se on myös verkon yli tapahtuvaa toimintaa. Nuoremmille sukupolville tämä on tuttua jo pienestä pitäen, mutta meillä vanhemmilla on vielä harjoittelemista verkossa toimimisessa.

 Verkon yli realisoituvaa yhteisöllisyyttä kritisoidaan eniten siitä, että inhimillinen ulottuvuus jää uupumaan. Ei päästä arvioimaan eleitä ja ilmeitä. Ei nähdä koko kehonkieltä. Kun ennen korostui se, miten sanotaan, nyt joudutaan keskittymään aivan erityisesti siihen, mitä sanotaan.

Löysä puhe, provosointi ja ironia täytyy nyt tunnistaa asiayhteydestä, kun ne aiemmin kävivät ilmi oheisviestinnästä tai vaikkapa kaksin sormin elehdityistä lainausmerkeistä. Kaikille ovat tuttuja vanhat opit, joiden mukaan sanojen merkitys ihmisten välisessä perinteisessä viestinnässä on jossain kymmenen prosentin tasolla. Nyt kuva on täysin muuttunut, kun sanojen merkitys on suhteellisesti kasvanut viestinnän muiden elementtien jäädessä uupumaan.
 

Johtajan tulee hallita sekä perinteinen että viraalinen viestintä

Viraaliviestinnässä on paljon hyviä puolia. Se on ajasta ja paikasta riippumatonta. Se mahdollistaa asian havainnollisen esittämisen esimerkiksi kuvien ja videoiden avulla sekä reaaliaikaisen kommentoinnin ja on yleensä huomattavasti perinteistä viestintää halvempaa. Myönteistä on myös se, että yrityksillä on aikaisempaa enemmän kanavia käytössään viestiensä välittämiseen.

Toisaalta aina ei pystytä todentamaan, kuka todellisuudessa on viestien takana. Tämä on suuri ongelma sosiaalisessa mediassa, jossa täysin anonyymisti voidaan esittää vastuuttomia väitteitä. Ei ihme, että julkisuudessa puhutaan jatkuvasti sekä valeuutisista että loukkaavista, aggressiivisista tai jotain kansanryhmää halveksivista teksteistä. Asia ei ole helppo, kun vaakakupissa ovat samaan aikaan ilmaisun- ja sananvapaus sekä yhteiskunnan moraaliset pelisäännöt – korrektista käyttäytymisestä puhumattakaan.

Yritysten kannattaa ottaa uusi yhteisöllisyys tosissaan. Niiden on kyettävä viestimään sekä perinteisellä että viraalisella tavalla. Johtajien on osattava molemmat lajit, ja heidän täytyy varata aikaa myös sosiaalisessa mediassa näkymiseen. Vaihtoehtoja ei ole, eikä päätä voi laittaa pensaaseen.

Yksi perinteisen ja uuden yhteisöllisyyden suurimmista eroista on aikajänne. Kun aikoinaan ”nukuttiin yön yli” tai odotettiin vastauskirjettä, nykyään toiminta tapahtuu käytännössä reaaliajassa. Ei ole tavatonta joutua kylmiltään kommentoimaan asiaa, joka on julkaistu sosiaalisessa mediassa vain minuutteja aikaisemmin.

On hyvä, jos yrityksessä suunnilleen tiedetään, mitä mieltä mistäkin asiasta ollaan, ja viestintä- ja lausuntovastuut on selkeästi määritelty. Perinteinen spokesperson-ajattelu on pitkälti tullut tiensä päähän, koska asianomainen henkilö ei aina välttämättä ole tavoitettavissa.

Oma keskustelunsa on, kuinka täysillä eri medioiden sanelemaan tahtiin kannattaa lähteä mukaan. Viraalimaailmassakin aika hoitaa monet asiat.
 

Yritystä ei voi johtaa pelkästään sähköposteilla

Meillä vanhemmilla on myös taipumusta aliarvioida eri medioissa esiintyvää virtuaalista materiaalia. Pari vuotta sitten tuskastuin, kun nuorin poikamme katsoi ennen ylioppilaskirjoituksia paljon videoita. Jossain vaiheessa selvisi, että kyseessä olivat pitkään matematiikkaan liittyneet tehtävänratkaisuvideot. Lopetin kommentoinnin, ja lopputulemana oli hyvä arvosana. Paljon on roskaa, mutta joukossa on luultua enemmän tiukkaa asiaa.

Pelkkä viraalimaailmassa eläminen tuskin on paras vaihtoehto. Koulutusnäkökulmasta on selvä, että myös perinteisiä kanssakäymistaitoja, elämän hiekkalaatikkosääntöjä, tulee harjoitella. Ilman niihin liittyvää osaamista monet elämään liittyvät tilanteet voivat muodostua haasteellisiksi. Niitä ovat erityisesti ihmissuhteisiin liittyvät kysymykset sekä vain viraalisesti tapahtuva johtaminen.

Mielestäni yritystä ei voi johtaa pelkästään sähköposteilla. On monia asiakokonaisuuksia, haastavia tilanteita tai kriisejä, jolloin viraalitasolta kannattaa palata perinteisempiin, inhimillisyyttä korostaviin viestintätapoihin. Kauniit sanat sähköpostissa tai sosiaalisessa mediassa eivät korvaa olkapäälle laitettua kättä.

Henkilöt, jotka pääosin tekevät töitä verkon yli, kohtaavat monenlaisia haasteita. Yksi yhdysvaltalainen selvitys (buffer.com/state-of-remote-2019) listaa keskeisimmiksi työmäärän rajoittamisen, yksinäisyyden, kollegatuen puuttumisen, häiriöt kotona, aikaerot, motivoituneena pysymisen, mahdollisuuden pitää lomaa sekä tietoyhteyksiin liittyvät tekniset pulmat.

Toimivin malli saattaakin olla jonkinasteinen perinteisen läsnä olevan yhteisöllisyyden ja viraalin yhteisöllisyyden yhdistelmä. Uusi yhteisöllisyys on hyvä nähdä loistavana lisäelementtinä, joka tukee ja laajentaa perinteistä yhteisöllisyyttä.

Maailma on yhä verkottuneempi, ja olemme kaikki mukana erilaisissa verkostoissa. Voi jopa sanoa, että elämme montaa elämää samanaikaisesti ja roolimme niissä vaihtelevat.

Fyysinen läsnäolo ja sitä tukeva viraalisuus ovat hyvä aisapari, ja niitä voidaan sekoittaa eri suhteessa tilanteiden mukaan. Yhteisöllisyys on muuttunut, mutta ei todellakaan kadonnut mihinkään. Päinvastoin maailma liukuu kohti vahvempaa yhteisöllisyyttä – mutta koko ajan kehittyvällä tavalla.

 

Artikkelin kirjoittaja KTT, dosentti Teemu Kokko toimii Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtorina. Vapaa-aikanaan hän tutkii asiakkuuksiin ja liiketoiminnan kehittämiseen liittyviä ilmiöitä.