Puolueet päättivät (vasemmistoliittoa lukuun ottamatta) helmikuun lopussa parlamentaarisessa velkajarrutyöryhmässä, että Suomen julkista taloutta on sopeutettava ensi vaalikaudella noin 8–11 miljardilla eurolla. Puolueet eivät päättäneet, miten sopeutus tehdään; menoja karsimalla, veroja korottamalla vai molemmilla tavoilla. Päätöksen siitä tekee kevään 2027 eduskuntavaalien jälkeen nimitettävä hallitus.

Joka tapauksessa sopeuttamisen mittaluokka on valtava. On erittäin epätodennäköistä, että hallitus sopeuttaisi pelkästään julkisen talouden menoja karsimalla. Näin siitä huolimatta, että Suomi nousi vuoden 2024 lopussa ykköseksi Euroopassa julkisten menojen suhteessa BKT:hen. Julkisyhteisöjen menot olivat tuolloin Suomessa 57,7 prosenttia BKT:stä.

On siten hyvin todennäköistä, että myös verot nousevat. Esimerkiksi gallupykkösen SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar linjasi Helsingin Sanomissa (27.2.), että julkista taloutta tulee sopeuttaa ennen kaikkea veronkiristyksillä ja kasvutoimilla.

On kylmäävää ajatella, että Suomen veroja korotettaisiin entisestään. Suomen veroaste on jo nykyisinkin OECD-maiden huipputasoa. Otetaan esimerkki, että hallitus päättäisi korottaa veroja neljällä miljardilla eurolla vuodessa. Noin suurta määrää on mahdotonta löytää niin, etteikö se heikentäisi orastavaa talouskasvua ja kulutuksen kasvua.

On todennäköistä, ettei ansiotuloverotusta kiristetä. Jos hallitus on vasemmistopainotteinen, on mahdollista, että suurempituloisten ansiotuloverotusta ja suurimpien eläkkeiden verotusta kiristettäisiin, mutta sieltä ei ole saatavissa kuin muutama sata miljoonaa euroa, jos sitäkään.

Alkoholijuomavero on jo nykyisellään EU-maiden kirein, joten ei sieltäkään ole enää mitään saatavissa. Jos alkoholijuomaveroa kiristettäisiin entisestään, matkustajatuonti ja ulkomainen etäkauppa kasvaisivat.

Hallitus voisi saada laskennallisesti eniten rahaa arvonlisäverokantoja korottamalla. Nykyisellään 10 prosentin arvonlisäverokannassa ovat vain tilatut sanoma- ja aikakauslehdet, joten sieltä ei ole käytännössä mitään saatavissa.

Toinen mahdollisuus olisi korottaa 13,5 prosentin arvonlisäverokantaa. Jokainen prosenttiyksikön korotus toisi valtiolle laskennallisesti 300–350 miljoonaa euroa vuodessa. Siitä MaRan edustamien toimialojen osuus olisi noin 100 miljoonaa euroa per prosenttiyksikkö vuodessa. Siten veron korottaminen kolmella prosenttiyksiköllä 16,5 prosenttiin toisi laskennallisesti noin miljardi euroa lisätuloja vuodessa.

Suurin mahdollisuus saada tuloja olisi korottaa 25,5 prosentin yleistä arvonlisäverokantaa. Jokainen prosenttiyksikön korotus toisi valtiolle laskennallisesti noin 650–700 miljoonaa euroa vuodessa. Siten veron korottaminen samalle, EU-maiden korkeimmalle tasolle yhdessä Unkarin kanssa (27 prosenttia) toisi laskennallisesti noin miljardi euroa lisätuloja.

Kahden miljardin euron korotukset arvonlisäveroihin hyydyttäisivät kotimaisen kulutuksen. Se hyödyttäisi suomalaisten entisestään vilkasta ulkomaanmatkailua ja ulkomaista verkkokauppaa. Siten valtio ei saisi kahta miljardia euroa lisätuloja. Noin suuri veronkorotus heikentäisi muun muassa ansiotuloverokertymää ja lisäisi työttömyyden hoidosta aiheutuvia menoja.

Jos veroja pitäisi korottaa yhteensä neljä miljardia euroa, esimerkkilaskelman rajujen arvonlisäverojen korotuksen jälkeen pitäisi jostakin löytää vielä kahden miljardin euron verojen korotukset. Niitä etsittäisiin varmaan yritysverotuksesta ja ehkäpä teollisuuden erittäin alhaisesta sähköverokannasta. Tietysti myös palvelualojen ja kuluttajien jo ennestään korkeaa sähköveroa voitaisiin korottaa.

Nämä yksinkertaistetut laskelmat odottavat, miten mahdottoman tilanteen edessä seuraava hallitus on. Hallitus ei voi korottaa veroja miljardeilla ilman, että sillä on erittäin haitallisia vaikutuksia kulutukseen, muiden verojen kertymään ja työllisyyteen. Valtio ei saisi laskennallisia verotuottoja kulutuksen vähentyessä ja siirtyessä muualle. Hyvänä osoituksena tästä on, että vuoden 2025 kertyneet arvonlisäverotuotot jäivät 1,2 miljardia euroa VM:n budjetoimasta luvusta.

Valtiovarainministeriö tekee seuraavaa hallitusta varten laskelmat siitä, mitä veroja voitaisiin korottaa ja mitkä olisivat verojen korotuksista saatavat tuotot. VM ei ole viimeaikaisissa laskemissaan edes yrittänyt arvioida negatiivisia vaikutuksia, joita verojen korotuksilla on. Jopa heidän staattiset laskelmansa ovat yliarvioineet korotusten jälkeiset verotuotot. VM ei ole edes yrittänyt arvioida verojen korotusten negatiivisia välillisiä vaikutuksia muiden verojen kertymään, työllisyyteen eikä työttömyyden hoidosta aiheutuvien menojen kasvuun.

Seuraavan hallituksen on kyettävä sovittamaan julkiset menot yhteiskunnan eli yritysten kykyyn rahoittaa hyvinvointivaltiota. Verojen korotusten tie on kuljettu loppuun. Veroja ei voida enää korottaa ilman erittäin haitallisia vaikutuksia talouteen, kulutukseen ja työllisyyteen.