Rajoitukset ja suositukset määrittivät korona-ajan liiketoimintaa

Rajoitukset ja suositukset määrittivät korona-ajan liiketoimintaa

  • Teksti: Hanna Karikallio, Luonnonvarakeskus ja Kyösti Arovuori, Reinu econ Oy
  • Kuvat: Shutterstock

Koronapandemian vaikutukset majoitus- ja ravitsemistoimintaan aiheutuivat viranomaistoiminnoista, rajoituksista ja suosituksista sekä ihmisten omaehtoisesta käyttäytymisen muutoksesta. Vaikutukset realisoituivat palveluiden kysynnän laskuna, johon yritykset joutuivat reagoimaan monin eri tavoin.

Luonnonvarakeskus ja REINU econ selvittivät MaRan toimeksiannosta matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yritysten korona-ajan tappioita ja valtiontukia yrityksille.

Tutkimuksen mukaan nopeat ja ennakoimattomat rajoitustoimet tekivät majoitus- ja ravitsemistoiminnan yritysten toimintaympäristöstä haastavan. Toisaalta rajoitusten poistuessa tai lieventyessä kysynnän palautuminen oli nopeaa.

Merkittävää on se, että kuluttajien omaehtoisen käyttäytymismuutoksen takia yritykset olisivat kohdanneet kysynnän laskun ilman rajoituksiakin. Nopeasti asetettujen ja voimaan tulleiden rajoitusten ennakoimattomuus teki liiketoiminnan harjoittamisesta kuitenkin poikkeuksellisen vaikeaa.

Rajoitusten vaikutukset näkyivät vuosina 2020 ja 2021 suoraan toimialan liiketoiminnan kehityksessä. Majoitus- ja ravitsemisalan liikevaihto laski lähes kolmanneksen noina vuosina. Rajoitusten asettaminen, kiristyminen ja muuttuminen näkyvät kaikissa mittareissa, joilla taloudellisia vaikutuksia on selvityksessä tarkasteltu.

 

Vaikutukset erilaisia toimialan sisällä

Koronapandemian alkuvaiheessa keväällä 2020 koko matkailu- ja ravitsemisalan liiketoiminta reagoi samansuuntaisesti. Rajoitusten löysentäminen sekä sairastavuustilanteen tasoittuminen näkyivät kesällä etenkin ravintola-alan palautumisena.

Kesän 2020 jälkeen erot matkailu- ja ravitsemistoimialan sisällä kasvoivat. Esimerkiksi majoituksessa ja lounasravintoloissa elpyminen jäi vaisuksi. Kummankin liiketoiminnan taso oli selvityksessä tarkastelluilla taloudellisilla mittareilla vuonna 2021 edelleen vuoden 2019 alapuolella.

Lounas- ja opiskelijaravintolatoimintaan ei kohdistunut suoria rajoituksia. Liiketoimintavaikutukset muodostuivat etätyöhön ja etäopiskeluun liittyneistä suosituksista. Samaan aikaan päivittäistavarakaupan valmisruokamyynti ja ravintoloiden ulosmyynti toimivat osaltaan lounasravintoloiden korvaajina.

Majoitustoiminnassa merkittävimmät vaikutukset kohdistuivat hotelleihin. Ulkomaisten yöpymisten määrä pysyi matalana, ja samaan aikaan myös kotimaan työmatkustus oli selvästi pandemiaa edeltäneen tason alapuolella.

Selvityksessä majoitustoiminnan osalta tehty kansainvälinen vertailu osoittaa, että pandemian taloudelliset vaikutukset olivat Suomessa samansuuntaiset Norjan, Ruotsin ja Tanskan kanssa. Matkustaminen ja liikkuminen vähenivät sekä rajoitusten ja suositusten vaikutuksesta että ihmisten käyttäytymismuutosten seurauksena kaikissa vertailumaissa. Näin siitä huolimatta, että erilaisten rajoitusten toteuttamisessa, annetuissa suosituksissa ja niiden ajoituksessa oli eroja vertailumaiden välillä.

 

Rajoitusten ennakoimattomuus haastoi yrityksiä 

Rajoitusten negatiivisia taloudellisia vaikutuksia vahvistivat niiden heikko ennakoitavuus ja nopea aikataulu. Liiketoimintaa vaikeuttaneet ja paikoin liiketoiminnan sulkemiseen johtaneet rajoitukset toimenpantiin erittäin lyhyellä varoajalla. Rajoitusten parempi ennakoitavuus ja pidempi toimeenpanoaika olisivat helpottaneet yritysten sopeutumista etenkin työvoimatarpeen ja varastonhallinnan näkökulmasta.

Suomessa rajoitusten ja suositusten merkittävimmät suorat vaikutukset kohdistuivat ravintoloihin. Ravintolat kohtasivat suoria vaikutuksia aukioloon, anniskeluun, asiakaspaikkojen lukumäärään sekä liikkumiseen ja kokoontumiseen liittyneiden rajoitusten kautta. Velvoittavat rajoitukset kohdistuivat ennen kaikkea alkoholin myyntiin.

Rajoitusten kohdentumisen takia suorat vaikutukset olivat verraten erilaisia eri toimijoiden kesken. Esimerkiksi ruokaravintoloiden liiketoiminnan palautuminen oli nopeampaa kuin olut- ja drinkkibaareissa sekä yökerhoissa.

Lomautukset keskeisin keino sopeuttamisessa

Matkailu- ja ravitsemistoimialan työvoimapula paheni koronapandemian seurauksena. Liiketoimintaedellytysten äkillinen heikentyminen ja koko kahden vuoden ajan kestänyt epävarmuus johtivat siihen, että jo ennestään niukka työvoimareservi siirtyi hyvän yleisen työllisyystilanteen vanavedessä pois alalta. Samaan aikaan matkustusrajoitukset ja maahantulon esteet heikensivät ulkomaisen työvoiman tarjontaa.

Koronapandemian aikana yritysten keskeisin keino epävarmuuden hallintaan olivat lomautukset. Vakituisesta työvoimasta yritettiin pitää kiinni, joten työvoiman vähentäminen kohdistui ensisijaisesti kausityövoimaan, määräaikaisiin sekä osa-aikaisiin työntekijöihin. Hyvän työllisyystilanteen seurauksena lomautetuilla työntekijöillä oli kannustin hakeutua pois alalta.

Vuosien 2020 ja 2021 aikana toteutettujen lomautusten ja irtisanomisten seurauksena työvoiman kokonaismäärä matkailu- ja ravitsemisalalla väheni. Työvoimapanos laski kokonaisuudessaan 37 prosenttia vuoden 2019 tasoon verrattuna, eli hieman vähemmän kuin alan liikevaihto. Vuonna 2020 sektorilla työllistettiin noin 11 300 henkilötyövuotta ja vuonna 2021 noin 23 800 henkilötyövuotta vähemmän kuin vuonna 2019.

Työvoimapula hidasti koko sektorin palautumista. Elpymistä seuranneen työvoiman kysynnän kasvun ja työvoiman tarjonnan niukentumisen seurauksena toimialan vertailukelpoiset työvoimakustannukset nousivat vuoden 2021 aikana ennen koronaa vallinneen tason yläpuolelle. Yritysten sijaan työntekijöille suoraan maksettu koronatuki olisi saattanut ylläpitää työvoiman tarjonnan nykyistä korkeammalla tasolla.

 

Koronatukien merkitys vähäinen

Suomessa maksettujen koronatukien taloudellinen vaikutus oli suhteellisesti merkittävin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tuet mahdollistivat tämän kokoluokan yrityksille liiketoiminnan jatkumisen korona-aikana.

Tukien vaikutus muodostui kuitenkin vasta viiveellä. Kokonaisuudessaan tukien suhde liikevaihdon menetyksiin jäi koko sektorin tasolla suhteellisen pieneksi.

Selvityksen tulosten perusteella matkailu- ja ravitsemistoimialan koronapandemian aikana kohtaamia vaikutuksia olisi voinut lieventää parantamalla rajoitusten ja suositusten ennakoitavuutta sekä nopeuttamalla koronatukien maksamista.

Rajoituksilla, suosituksilla sekä niiden muutoksilla oli suora vaikutus matkailu- ja ravitsemistoimialan liiketoiminnan edellytyksiin. Alan yrityksillä olisi pitänyt olla toteutunutta enemmän aikaa reagoida velvoittavissa rajoituksissa tapahtuneisiin muutoksiin. Tämä olisi vähentänyt liiketoiminnalle aiheutuneita taloudellisia menetyksiä ja vastaavasti vahvistanut palautumista rajoitusten lieventyessä. 

Fakta: Korona-ajan tappiot ja tuet

  • Ravintolat menettivät rahavirtaa 3,14 miljardia euroa ja majoitusyritykset 0,52 miljardia euroa vuosina 2020 ja 2021.
  • Vuosina 2020 ja 2021 kongressi- ja messukeskusten liikevaihto väheni hieman yli 60 prosenttia, henkilöstö- ja opiskelijaravintoloiden yli 50 prosenttia ja hotellien liikevaihto yli 40 prosenttia vuoteen 2019 verrattuna.
  • Majoitus- ja ravintolayritykset saivat valtiolta tukia yhteensä 457 miljoonaa euroa vuosina 2020 ja 2021.
  • Valtio korvasi keskimäärin vain 9,3 prosenttia matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yritysten menetetystä liikevaihdosta.
  • Lomautusjärjestelmä pienensi yritysten palkka- ja sivukuluja MaRan arvion mukaan noin 600 miljoonaa euroa.
  • Pienet yritykset saivat koronatukia suhteellisesti keskimäärin 2,5 kertaa enemmän kuin isot yritykset.

Kommentti:

Puolueeton selvitys korona-ajan päätöksenteosta on välttämätön

Pienet yritykset saivat suhteellisesti enemmän tukea valtiolta kuin suuremmat.

Koronapandemia ja etenkin valtioneuvoston ja aluehallintovirastojen asettamat rajoitukset kohtelivat rajulla kädellä alamme yrityksiä ja työntekijöitä. Alueellisten koronakoordinaatioryhmien suosituksilla oli samat ja usein jopa haitallisemmat vaikutukset liiketoimintaan kuin pakottavilla määräyksillä.

Luken ja REINU econ oy:n koronatutkimus selvitti, miten valtio korvasi alan yrityksille rajoituksista ja suosituksista aiheutuneita tappioita. Tutkimuksen mukaan pienet yritykset saivat 2,5-kertaisen tuen suhteessa suurempiin yrityksiin. Suurimmat yritykset jätettiin sen sijaan pääoma- ja velkamarkkinoiden armoille. Tuet kohtelivat yrityksiä sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti.

Juuri ennen koronapandemian alkua perustetut tai koronan aikana liiketoimintaansa laajentaneet yritykset jäivät väliinputoajiksi. Tämä olisi ollut helposti korjattavissa, jos lakia laativilla virkamiehillä olisi ollut halua tai poliitikoilla poliittista tahtoa.

Majoitus- ja ravintola-alan yritykset saivat valtiolta suoria tukia yhteensä 457 miljoonaa euroa vuosina 2020 ja 2021. Sen lisäksi lomautusjärjestelmä pienensi yritysten palkka- ja sivukuluja MaRan arvion mukaan noin 600 miljoonaa euroa. Yhteensä alan yritykset saivat siis tukea valtiolta noin yhden miljardin, mikä on vertailukelpoinen määrä, kun Suomen valtion tukia verrataan muiden valtion maksamiin tukiin.

Valtio korvasi keskimäärin vain 9,3 prosenttia matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-alan yritysten menetetystä liikevaihdosta. Valtio tuki heikoimmin henkilöstö- ja opiskelijaravintoloita (2,1 prosenttia liikevaihdon menetyksestä) ja hotelleja (8,1 prosenttia). Henkilöstö- ja opiskelijaravintoloiden heikkoon tukeen vaikutti se, että pakottavat rajoitukset eivät koskeneet niitä, mutta etätyö- ja -opiskelusuositukset veivät niiltä asiakkaat. Kun pakottavia rajoituksia ei ollut, valtio ei korvannut niistä aiheutuvia yritysten tappioita lainkaan. Henkilöstö- ja opiskelijaravintolat maksoivat kovaa hintaa huoltovarmuuden toteuttamisesta.

Hallitus suhtautui erittäin nuivasti rajoitusten takia lomautettujen työntekijöiden tukemiseen. Monet nuoret työntekijät eivät kuuluneet työttömyyskassoihin, koska alalla oli aina aiemmin ollut tekevälle ja osaavalle töitä. Monet heistä jäivät tyhjän päälle rajoitusten tulleessa voimaan.

Tukijärjestelmä ei muutoinkaan vastannut tilanteeseen, jossa valtio äkillisesti kieltää työntekijöiltä ammattinsa harjoittamisen tai vaikeuttaa sitä merkittävästi. Hallitus ei luonut työntekijöille omaa tukijärjestelmää, vaikka esitimme sitä monta kertaa yhdessä Palvelualojen ammattiliiton kanssa. Hallituksen haluttomuus tukea työntekijöitä johti siihen, että suuri joukko siirtyi muille toimialoille. Voidaankin sanoa, että lomautusjärjestelmä toimi yritysten kannalta pääsääntöisesti kohtuullisesti, mutta lomauttaminen ilman oikeudenmukaista tukea työntekijöille aiheutti alalle vakavan työvoimapulan.

Korona-ajan suurimpia virheitä oli johtovastuun uskominen sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö on tunnettu siitä, että se ei ole kiinnostunut yritysten menestymisestä. Korona-ajan päätöksenteosta on tehtävä puo­lueeton selvitys. 

Timo Lappi