Samppanjan tyypillisimmät ruokakumppanit ovat perinteisesti olleet kylmiä pikkusyötäviä, ja sellaiset laadukkaalle kuplivalle sopivatkin. Samppanjan makeusaste ja tyyli ratkaisevat, mitä sen kanssa kannattaa tarjota. Toki myös rypälelajikkeilla on merkitystä.

Samppanjan päärypäleistä Chardonnay tuottaa keveitä, elegantteja ja hapokkaan mineraalisia viinejä varsinkin ainoana lajikkeena eli Blanc de Blancs -samppanjoissa. Punaisista lajikkeista Pinot Noir tuo viiniin ryhtiä ja rakennetta ja Pinot Meunier puolestaan runsautta ja pyöreyttä.

Samppanjaa tehdään useissa eri makeusasteissa aina täysin kuivista non-dosageista makeisiin ja nykyisin varsin harvinaisiin yli 50 g/l sokeria sisältäviin doux-samppanjoihin. Jälkiruokien kanssa tarjottavaksi sopivatkin puolimakeat demi-sec-samppanjat.

Rutikuiva ja mineraalinen samppanja on omiaan äyriäisten ja nilviäisten seurana. Varsinkin ostereiden meren maku voimistuu non-dosage-samppanjan avulla. Kevyesti paistettu kampasimpukka toimii niin ikään. Pääsääntöisesti raa’at tai raakakypsennetyt tuotteet, kuten graavikala tai ceviche, ovat kypsennettyjä parempia vaihtoehtoja. Rakenteellista yhteneväisyyttä tarjoavat mädit ja kaviaari, joiden suutuntuma on kuplien kaltainen.

Iäkkäämmät, pitkään hiivasakkojen päällä kypsennetyt samppanjat ovat runsaita, ja niissä on autolyysista syntyviä paahtoleipämäisiä tai briossimaisia piirteitä. Ne voivat olla käyneet tammessa ennen pullokypsytystään, mikä laajentaa käyttömahdollisuuksia entisestään. Autolyysissä tapahtuu samankaltainen Maillardin reaktio kuin sokereiden ruskistuessa, ja siksi se tuntuu voimakkaimmin hieman jäännössokeria sisältävissä samppanjoissa.

Syvänpunaiset roseesamppanjat sopivat ruokajuomaksi myös liharuoille. Trendinä tuntuu olevan suurempi punaviinin osuus, jolloin juomasta tulee entistäkin gastronomisempaa, ja joskus rubiininpunaisissa samppanjoissa tuntuu jopa tanniineja. Tyylin tunnetuimpia edustajia on Piper Heidsieckin Rose Sauvage, jossa jopa 20–25 prosenttia Pinot Noirista on punaviiniä. Tanniinisinta roseeta syntyy kuitenkin saignée-menetelmällä, jossa roseeviinin väri tulee kuorikontaktista. Tumma liha saattaa joskus jyrätä voimakkaankin samppanjan alleen. Samppanjakirjailija Jukka Sinivirta kehottaa kirjassaan Samppanja-aapinen kokeilemaan sitä raakana kuten carpacciona.

Makeat jälkiruoat ovat hankalia samppanjan kanssa, sillä ne saavat viinin maistumaan happamalta. Onneksi jälkiruoka voi olla myös vähemmän imelää, ja silloin puolimakea tai makea samppanja pärjää vallan mainiosti.