Rypäleiden kuorissa on runsaasti potkua, mikä paljastuu oransseissa viineissä. Kun valkoviinirypäleistä tehdään viiniä punaviinin tapaan käyttämällä puristettu mehu yhdessä kuorisakan kanssa, tulee viinistä oranssia ja toisinaan myös tanniinista. Mutta mitä järkeä on käsitellä punaviinirypäleitä valkoviinimenetelmällä, jossa mehu käytetään ilman kuoria?

Blanc de noir -menetelmä on tunnettu samppanjanvalmistuksesta, jossa viini valmistetaan joko Pinot Noir, Pinot Meunier -rypäleistä tai molemmista. Blanc de noir -samppanjassa sallitaan pieni kullankeltainen häivähdys, mutta selvää vaaleanpunaisuutta pidetään ammattitaidottomana viinintekemisenä.

Kaliforniassa innostuttiin 1980-luvulla valkoisesta Zinfandelista, josta tuli valtava kaupallinen menestys. Makea, kevyesti kupliva viini oli punertavaa, käytännössä roseeviinin väristä, ja sitä oli tapana nauttia hyvin kylmäksi jäähdytettynä. Blush-viiniä ruvettiin tekemään, koska Kaliforniassa oli runsaasti Zinfandel-tarhoja, mutta raskaat punaviinit eivät käyneet kaupaksi ja jotain muuta piti keksiä.

Saksassa punaviiniin keskittyvät tekijät pystyvät vastaamaan valkoviinin kysyntään tekemällä osasta rypäleistään valkoviiniä. Sivuvaikutuksena saadaan intensiivisempää punaviiniä, kun valkoviinin tekemisestä ylijääneet kuoret käytetään punaviinin valmistamisessa.

Blanc de Noir -valkoviinit ovat tyypillisesti runsaita ja maskuliinisia, mutta aromit riippuvat suuresti käytetystä lajikkeesta. Pinot Noirista tehdyssä valkoviinissä tuntuu kypsän keltainen omenaisuus, eivät niinkään punamarjaiset piirteet kuten punaviinissä.  Myös mausteisuus on tyypillistä. Blanc de Noir -valkoviinit ovat parhaimmillaan ruokaviineinä, ja ne toimivat myös vaalean lihan tai lintujen seurana.

Useimmiten valkoviinirypäleistä tehdyt valkoviinit ovat hapokkaampia kuin punaviinirypäleistä tehdyt. Osittain tämä johtuu siitä, että valkoviinirypäleet kasvavat pääsääntöisesti viileämmässä kuin punaiset lajikkeet, jolloin viini säilyttää hapokkuutensa paremmin kuin lämpimässä.

Blanc de noir -valkoviinit paljastavat maistelijalle, miten paljon merkitystä rypäleen kuorilla on viinin rakenteelle ja maulle. Toki lajikkeellakin on väliä, muutenhan samalla tavalla valmistetut valkoviinit maistuisivat myös kaikki samalle. Hedelmäliha ja siitä puristettu mehu ovat useimmiten melko neutraalin makuisia.

Blanc de noir -viinin valmistaminen edellyttää huippulaatuisia rypäleitä, jotka poimitaan riittävän kypsinä. Viiniä saatetaan myös kypsyttää tammitynnyreissä. Kaikki nämä vaikuttavat valmiin viinin hintaan, eli alahyllyltä ei näitä viinejä löydy.