Leirintäalueille asetetuista vaatimuksista säädetään ulkoilulaissa, joka on ollut voimassa vuodesta 1973 asti. Sitä on uudistettu leirintäalueita koskevien säännösten osalta vuonna 1995 voimaan tulleella muutoksella. Muu ulkoilulain sääntely on suurelta osin alkuperäisessä muodossaan.

Ympäristöministeriö on laatinut luonnoksen hallituksen esitykseksi, jossa se ehdottaa säädettäväksi kokonaan uuden ulkoilulain, jolla nykyinen ulkoilulaki kumottaisiin. Lain sisältö säilyisi kuitenkin pääosin ennallaan. Siihen tehtäisiin vain vähäisiä muutoksia ja perustuslain edellyttämiä tarkistuksia.

Nykyisessä ulkoilulaissa säädetään leirintäalueita koskevan sääntelyn lisäksi ulkoilureittien ja valtion retkeilyalueiden perustamisesta. Laki ei koske yleistä ulkoilua, eikä se sisällä säännöksiä ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön yleisestä edistämisestä. Ulkoilun yleinen edistäminen tapahtuu jo nykyisin käytännössä muun lainsäädännön, esimerkiksi alueidenkäyttölain ja liikuntalain piirissä.

Yleisiin vaatimuksiin esitetään tarkennuksia

Esityksen perusteella leirintäalueiden sääntelyn soveltamisala säilyisi ennallaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sääntelyä sovellettaisiin jatkossakin alueisiin, joilla on yhteensä vähintään 25 leirintämökkiä tai teltalle, matkailuperävaunulle, matkailuajoneuvolle tai vastaavalle majoitukselle varattua paikkaa.

MaRa on pitänyt perusteltuna, että leirintäalueita koskevien säännösten soveltamisalaa ei muuteta nykyisestä.

Leirintäalueita koskeviin yleisiin vaatimuksiin tehtäisiin joitain tarkennuksia. Leirintäalueviranomaisen määräyksiä koskevaan säännökseen lisättäisiin velvoite käsitellä leirintäalueen tai muun vastaavan toiminnan perustamista tai olennaista muuttamista koskeva ilmoitus ilman aiheetonta viivytystä. Uusi velvoite viranomaiselle olisi myös kuulla ilmoituksen tekijää ennen määräyksen tai toiminnan kieltämistä koskevan päätöksen antamista.

Uudessa ulkoilulaissa säädettäisiin leirintäalueen asiakasvalintaoikeudesta ja järjestyksen turvaamisesta. Säännös olisi samansisältöinen majoitus- ja ravitsemispalveluista annetun lain kanssa.

MaRa on pitänyt perusteltuna, että leirintäalueella on oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä henkilöltä pääsy alueelle, jos siihen on järjestyksenpidon tai leirintäalueen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy.

Leirintäalueella tulee myös olla oikeus tarvittaessa poistaa asiakas alueelta, jos hän häiritsee muita asiakkaita tai muutoin aiheuttaa häiriötä leirintäalueella tai ei täytä sille asetettuja asiakkaaksi pääsyn edellytyksiä.

Ulkoilureittien perustaminen voi helpottua

Ulkoilureittien perustamismenettelyä ehdotetaan kevennettäväksi siten, että Lupa- ja valvontaviraston toteuttama ulkoilureittien vahvistamismenettely poistettaisiin prosessista. Se vastaisi maastoliikennelain ratkaisua, jota sovelletaan moottorikelkkareittien perustamisessa.

Kuntien rajat ylittävien reittisuunnitelmien yhteen-sovittaminen jäisi jatkossa kuntien väliseksi asiaksi. Muutosten tarkoituksena on osaltaan lisätä kuntien vastuuta luonnon virkistyskäytön edistämiseksi.

Valtion retkeilyalueita koskevia säännöksiä muutettaisiin vastaamaan nykykäytäntöjä, ja niissä säädettäisiin esimerkiksi hoito- ja käyttösuunnitelman laatimisesta. Tämä suunnitelma on jo nykyisellään käytännössä laadittu valtion retkeilyalueille. Esityksen mukaan se kirjattaisiin vain tarkemmin lakiin.

MaRa korosti lausunnossaan, että uuden ulkoilulain on turvattava luontomatkailun toteutuminen valtion retkeilyalueiden suunnittelussa mahdollisimman kattavasti.