Valion ilmasto-ohjelman tavoitteena on nollata maidontuotannon arvoketjun hiilijalanjälki vuoteen 2035 mennessä. Suurimmat päästövähennykset saadaan aikaan maitotiloilla, sillä alkutuotannossa muodostuu noin 85–95 prosenttia maidon kaikista ilmastovaikutuksista. Tämän lisäksi Valion tavoitteena on vähentää merkittävästi päästöjä myös omassa tuotannossaan eli tehtaissa, kuljetuksissa ja pakkauksissa.
Valion maitotiloilla tuotetun raakamaidon keskimääräinen hiilijalanjälki on laskentojen mukaan 1,06 kilogrammaa CO2-ekvivalenttia maitolitraa kohti. Tulos on merkittävä, sillä mukana on 35 prosenttia Valion vastaanottamasta maidosta ja noin 28 prosenttia koko Suomen maidontuotannosta. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan maidon hiilijalanjäljen globaali keskiarvo on noin 2,5 CO2-ekvivalenttia litralta.
Yksi luku ei kerro kaikkea ilmastovaikutuksista
Hiilijalanjälki on ennen kaikkea työväline ja keino seurata onnistumista päästöjen vähentämisessä. Luku ei kuitenkaan välttämättä kerro kovin hyvin yksittäisen tuotteen ilmastovaikutuksista.
Valion kehityspäällikkö Aleksi Astaptsev on kehittänyt yrityksen hiilijalanjälkilaskentaa neljä vuotta ja kouluttanut 2 300 Valion maitotilallista ympäristölaskurin käyttöön. Hänen mukaansa elintarvikkeiden yksittäiset hiilijalanjälkiluvut ovat pahimmillaan harhaanjohtavia ja turhia, sillä ne eivät kerro mitään ilman kontekstia ja tietoa siitä, miten laskenta on tehty.
– Hiilijalanjälkilaskentaa voi tehdä hyvin monella eri tavalla, ja tulos riippuu siitä, millainen laskutapa valitaan. Myös tuotanto-olot tiloilla vaikuttavat maidon hiilijalanjälkeen. Valion meijereihin kuljetetun maidon hiilijalanjälki vaihtelee tyypillisesti välillä 0,7–1,4 CO2-ekvivalenttia litraa kohti. Teemme laskentaa tarkimmalla mahdollisella tasolla ja jokaisen tilan todellisilla tiedoilla sen sijaan, että käyttäisimme arvioihin perustuvia lukuja, Astaptsev kertoo.
Erilaisten laskutapojen lisäksi maataloustuotteiden elinkaariarvioinnista puuttuvat vielä maaperävaikutukset, eli kuinka paljon maa sitoo tai päästää hiiltä. Vielä ei ole riittävästi tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon kivennäismailla voidaan sitoa hiiltä ympärivuotisen nurmiviljelyn avulla, eikä toisaalta siitä, kuinka paljon päästöjä turvepeltojen viljelystä aiheutuu.
Hiilijalanjälkilaskennassa ei myöskään huomioida ravintoarvoja. Yksittäisten tuotteiden sijaan on huomioitava kokonaisuus eli koko ateria ja sen ravintoaineet.
– Emme syö kiloja, vaan ravintoaineita, joilla pyrimme mahdollisimman tasapainoiseen ravitsemukseen. Täysin erilaisten tuotteiden vertailu ei ole järkevää, sillä eihän kukaan syö vaikkapa kiloa juustoa tai kiloa perunaa päivässä. Kokonaisuus ratkaisee, Astaptsev sanoo.