Viinipalsta: Bordeaux vihertyy

Viinipalsta: Bordeaux vihertyy

  • Teksti: Jari F. Lampén
  • Kuvat: Shutterstock

Ranskan suurin viinin­tuotantoalue ­Bordeaux on nopeassa ­muutoksessa. Luomu­viljelystä on tullut entistä yleisempää, kun ­kosteat kesät ovat käyneet ­harvinaisemmiksi.

Bordeaux sijaitsee Gironde-joen rannalla Atlantin rannikolla. Sijainti oli tärkeänä tekijänä alueen viinien maailmanvalloitukselle – jokea pitkin niitä oli helppo kuljettaa ostajille. Meren läheisyydellä oli kuitenkin haittapuolensa. Rannikolla on kosteaa rypäleiden kasvukauden aikana, mikä altistaa ne harmaahomeelle, joka pilaa sadon nopeasti, ellei rypäleitä suojata torjunta-aineilla, kuten kuparisulfaatilla tai muilla homeenestoaineilla.

Bordeuax’ssa tilat ovat suurempia kuin Ranskan muilla viinintuotantoalueilla. Keskikoko on vajaat 20 hehtaaria, ja yli sadan hehtaarin tiloja on liki 50. Isoilla tarhoilla on vaikeampaa päästä yhtä huolelliseen ja pikkutarkkaan viljelyyn kuin pienillä, etenkin jos enologi ei asu tarhojen keskellä.

Monet Bordeaux’n huipputaloista ovat noudattaneet luomuviljelyn menettelytapoja jo pitkään, mutta ne eivät ole halunneet hakea sertifikaatteja suuren homeriskin takia. Kun takavuosina poikkeuksellisen hyviä vuosikertoja on saatu keskimäärin kerran vuosikymmeneen, 2000-luvulla niitä on ollut jo viisi.

Bordeaux’n viinialueet on jaettu perinteisesti vasempaan ja oikeaan rantaan. Gironden vasemmalla rannalla eli länsipuolella maaperä on soraista ja hyvin vettä läpäisevää, jossa päärypälelajike on Cabernet Sauvignon. Oikealla rannalla maaperä muuttuu savisemmaksi ja paremmin vettä pidättäväksi, ja siellä päälajike on Merlot.

Oikean ja vasemman rannan lisäksi Bordeaux’hon kuuluu Gironden sivuhaarojen Garonnen ja Dordognen väliin jäävä Entre-deux-Mers, jossa sijaitsee myös suomalaisomisteinen Chateau Carsin.  Alueen ulkokehällä on niin ikään Bordeaux'hon laskettavia pienempiä satelliitteja, kuten Montaigne Saint Emilion tai Lalande de Pomerol .

 

Bordeaux’n punaviinit ovat aina sekoitteita, joihin voi käyttää Cabernet Sauvignonin ja Merlot’n lisäksi täydentäviä lajikkeita, kuten Cabernet Francia, Petit Verdot’ta tai Malbecia ja Carmenerea. Lajikkeiden keskinäiset suhteet viineissä vaihtelevat eikä vallitsevan lajikkeen perusteella voi enää jäljittää viinin alkuperää yhtä selvästi kuin joskus aiemmin. Varsinkin edulliset viinit tehdään entistä nuorempina nautittaviksi, minkä vuoksi niiden tyyli yhdenmukaistuu.  Toissa vuonna Ranskan kansallinen viiniorganisaatio INAO hyväksyi sallittujen joukkoon neljä uutta punaista lajiketta, Arinarnoan, Castetsin, Marselanin sekä Touriga Nacionalin, joiden odotetaan kestävän muuttuvaa ilmastoa vanhoja lajikkeita paremmin.

Uusien lajikkeiden istutusmäärää rajoitetaan enintään viiteen prosenttiin tarhojen pinta-alasta, ja viinin lopullisessa sekoituksessa niiden osuus saa olla enintään kymmenen prosenttia, minkä vuoksi niitä ei tarvitse merkitä etikettiin.

Bordeaux’n viinibisnes on vahvasti negociant-vetoista. Nämä väliportaan toimijat ostavat perusviinejä tuottajilta ja sekoittavat niistä pullotettavat viinit. Tunnetuillakaan viinibrändeillä ei välttämättä ole lainkaan omia tarhoja, vaan ne hankkivat kaiken tarvitsemansa viinin markkinoilta. Yksi Bordeaux’n erikoisuuksista on en primeur -kauppa, jossa tilat maistattavat uusia vielä pullottamattomia vuosikertojaan medialle ja suurostajille. En primeursit järjestetään vuosittain maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa, jolloin arvioidaan edellisenä syksynä tehdyt viinit, jotka tulevat markkinoille kaksi vuotta myöhemmin.

Ennakkomyynnin tarkoituksena on tuoda tuottajille tasaista tulovirtaa, ja ostajat voivat saada viininsä edullisemmin kuin julkaisun jälkeen. Varsinkin huippuvuosikertojen viinien hinta voi kohota huomattavasti korkeammaksi kuin en primeurseissa. Tärkeimpien viinikriitikkojen, kuten Robert Parkerin tai Jancis Robinsonin myönteinen arvio vaikuttaa viinien hintoihin.

Kalleimmat Bordeaux’n viinit maksavat jopa tuhansia euroja, mutta niitä harvemmin ostetaan juotaviksi kuin sijoituskohteiksi, joita säilötään avaamattomissa laatikoissa verovapaissa varastoissa. Alueella tehdään niin valtavasti viiniä, että suuri osa myydään hyvinkin edullisesti. Vuonna 2020 tuotetusta viinistä 71 prosenttia osui hintahaarukkaan 3–15 euroa.

Alueen viinit on luokiteltu moniportaisesti. Ensimmäinen laatuun perustuva luokitus tehtiin Medocissa jo 1855 ja mukaan otettiin 61 parasta tilaa, jotka jaettiin viiteen kasvuluokkaan. Myöhemmin luokittelu on laajentunut koskemaan sekä muita alueita että alempia laatuja. Suurin ryhmä on yleinen alueluokitus AC Bordeaux ja seuraavana tulee AC Bordeaux Superior.

Château Maison Blanche 2000

Montaigne Saint Emilionista tuleva viini on hyvä esimerkki tyylikkäästä ikääntymisestä. 23-vuotias viini on yhä raikas, vaikka väri kääntyy jo tiilenpunaisen suuntaan. Tuoksussa on kypsiä tummia marjoja ja hienostunutta tammisuutta. Moniulotteinen maku on keskitäyteläinen ja eloisa, tumman marjainen, lakritsainen ja savuinen.

Hinta 70,11 euroa

Château Pey La Tour Réserve du Château 2018

Bordeaux Superior -luokiteltu viini on vielä nuorekas. Tuoksussa on tummaa marjaisuutta, mustaherukkaa ja luumua. Maku on erittäin täyteläinen ja lämmittävä, ja siinä on tammikypsytyksen tuomaa suklaisuutta. Hento rankaisuus tuo vivahteikkuutta muuten hillomaisen tuhtiin viiniin.

Hinta 19,90 euroa

Diane de Belgrave 2014

Vasemman rannan Haut-Médocista tuleva viini on Merlot-vetoinen sekoitus, jonka tuoksussa on tummia ja punaisia marjoja ja häivähdys yrttisyyttä. Keskitäyteläinen ja tasapainoinen maku on tummien marjojen sekä luumun sävyttämä. Jälkimaussa on hentoa mausteisuutta.

Hinta 25,89 euroa