Hallitus on viemässä jääräpäisesti eteenpäin matkailijaveron käyttöönoton mahdollistavan lain. Hallitusta ei ole estänyt se, että hotelliala, joka tässä kirjoituksessa tarkoittaa myös huoneistohotelleja, hostelleja ja leirintäalueita, on pahasti velkaantunut koronapandemian jäljiltä, ja hotellihuoneiden kysyntä on heikkoa Pohjois-Suomen lumellista aikaa lukuun ottamatta. Lukuisat yritykset ovat käyneet muutosneuvotteluja henkilöstön vähentämiseksi. Kaikkia kulujen vähentäminen ei ole auttanut, vaan lukuisia pk-yrittäjien hotelleja on ajautunut yrityssaneeraukseen ja konkurssiin.

Hallitus on jo korottanut majoituspalvelujen arvonlisäveron 10 prosentista 13,5 prosenttiin. Eduskunnassa on lisäksi esitys, jolla hallitus vapauttaa majoitustoiminnan harjoittamisen asuinkerrostaloissa. Esitys on saanut rajua kritiikkiä eduskunnassa, mutta hallitus vie eteenpäin pienen sijoittajajoukon etuja ajavaa lakia. Kun muut maat kiristävät majoitustoiminnan harjoittamista asuinkerrostaloissa koskevaa lainsäädäntöä, hallitus vähät välittää ulkomaiden negatiivisista kokemuksista vaan vapauttaa majoitustoiminnan harjoittamisen.

Matkailijaveron perusteeksi hallitus esittää sen, että matkailu aiheuttaa kustannuksia kunnille. Hallitus unohtaa sen, miten paljon matkailu tuo tuloja kunnille. Monessa kunnassa, esimerkiksi Rovaniemellä ja Kuusamossa, ei voitaisi haaveillakaan niin tasokkaista palveluista kuin matkailu on mahdollistanut paikallisille asukkaille.

Vero heikentäisi Suomen hotellialan kilpailukykyä

Hotellien verotus Suomessa on erittäin kireää. Hotellien myynnistä noin puolet on ruokaa ja alkoholijuomia. Suomi kilpailee Tanskan kanssa jo ennen matkailijaveroakin EU:n kireimmän verotuksen ykkössijasta hotellimajoituksessa.

Hallitus on myös todennut, että matkailijavero on käytössä useissa maissa Euroopassa. Hallitus unoh-taa, että niissä maissa hotellitoiminnan verotus on olennaisesti Suomea lievempää. Toinen ero on siinä, että niissä on paljon enemmän matkailijoita kuin Suomessa, eikä Venäjän hyökkäyssota ole heikentänyt niitä, kuten Suomen matkailualaa. Lisäksi vero ei ole käytössä esimerkiksi Helsingin pahimmissa kilpailijakaupungeissa Tukholmassa ja Kööpenhaminassa.

Hallitus perustelee veron säätämistä sillä, että veroa peritään myös asuinkerrostalossa majoitustoimintaa harjoittavilta. Tämä ei tule toteutumaan, sillä Suomi ei ota käyttöön asuinkerrostaloissa majoitustoimintaa harjoittavien rekisteröintijärjestelmää. Kun majoitusvuorokausien seuranta jää majoitustoiminnan harjoittajan vastuulle, on selvää, että toiminta on otollista veronkierrolle. Majoitusvuorokausien määrän valvonta on mahdotonta, kuten useat valvontaviranomaiset ovat todenneet. Lopputulos on se, että matkailijavero heikentää entisestään hotellien kilpailuasetelmaa majoitustoimintaa asuinkerrostaloissa harjoittaviin nähden.

Matkailijaveron käyttöönotosta päättää kunnanvaltuusto. MaRan hallitus on ollut tyrmistynyt, että Suomen hallitus on viemässä esityksen eteenpäin. MaRan hallitus totesikin, että jäsenhotellit eivät investoisi sellaisiin kuntiin, jotka ottavat matkailijaveron käyttöön. Päätös on suositus, mutta osoittaa asian vakavuutta hotellien nykyisessä talous- ja kysyntätilanteessa.

On mahdotonta ymmärtää, miksi sinänsä elinkeinomyönteinen hallitus haluaa lyödä vaikeuksissa olevaa hotellialaa tällä tavalla.

Jäsenhotellien on hyvä seurata omassa kunnassa käytävää poliittista keskustelua matkailijaveron käyttöönotosta ja tarvittaessa yhteistyössä muiden hotelliyrittäjien kanssa käydä tapaamassa kunnan päättäjiä. Meiltä MaRasta löytyy apua ja materiaalia.