Jyväskylän seudulla vaikuttava Caffitella-ketju on kasvanut hengästyttävää tahtia. Laajentumismahdollisuuksia on löytynyt liikepaikoilta, jotka eivät ole muille kelvanneet. Pitämällä omistuksen itsellään yrittäjät ovat säilyttäneet kykynsä nopeaan reagointiin.
Caffitellan ensimmäinen toimipiste avattiin Vaajakoskelle vuonna 2008 omistajien ja kahden työntekijän voimin. Nyt lounaskahviloita on jo 15 ja niiden lisäksi oma leipomo, keskuskeittiö, juhlatarvikekauppa, kakkukauppa ja leipomotarvikkeiden ja -raaka-aineiden tukkukauppa. Henkilökuntaakin on jo parisensataa, ja Jyvässeudun lisäksi toimipisteitä on kaksi Tampereella ja yksi Porissa.
Caffitellan omistajat eli hallituksen puheenjohtaja Minna Saarelainen ja toimitusjohtaja Hannu Liiri ovat lähteneet rakentamaan lounaskahvila-konditoriaketjuaan omalla tyylillään.
– Olemme perustaneet liikeideamme alusta lähtien omaan tuotantoon, eli myymme ainoastaan itse tekemiämme tuotteita. Kansa on saanut päättää, maistuuko se heille, Liiri sanoo.
Leipomotuotteet on tehty ensisijaisesti maku edellä eli aidoista raaka-aineista, mikä tarkoittaa myös kalliimpaa hintaa kuin marketeissa myytävillä teollisten leipomoiden tuotteilla.
Saarelainen täydentää, että leipomon kapasiteetti riittää omille toimipisteille, mutta ei muille kahviloille eikä vähittäiskaupalle.
Liiketoiminnassa on kolme suunnilleen samankokoista tukijalkaa: kahvilatuotteet, buffetlounas sekä mukaan myytävät leipomotuotteet.
Liirin mukaan pelkällä kahvilamyynnillä olisi hankala toimia kannattavasti, vaan sen lisänä tarvitaan muutakin myyntiä.
– Lounas on tärkeässä roolissa. Meillä on sama buffetlounas kaikissa lounaskahviloissa. Ruoat tehdään leipomon yhteydessä olevassa keskuskeittiössä ja kuljetetaan lämpölaatikoissa toimipisteisiin. Ajantasaisten ruokalistojen ylläpitäminen on paljon helpompaa, kun ruoka on samaa kaikissa pisteissä. Lisäksi ruokia voidaan siirtää pisteestä toiseen, jos jossakin paikassa on tavara käymässä vähiin ja toisessa on ylimääräistä.
Caffitellan toimintamalli perustuu omiin autoihin ja kuljettajiin, jotka tekevät myös pakkaamista. Jossakin vaiheessa kokeiltiin myös kuljetusyritystä, mutta silloin kuljetukset tehtiin sen aikataulujen ja reittien mukaan eikä Caffitellan tarpeiden mukaan.
Caffitella on rahoittanut uudet avaukset pääasiassa omasta kassastaan, mutta lisärahoitusta on toki haalittu myös muualta. Ulkopuolisia omistajia ei kuitenkaan ole otettu mukaan, vaikka Saarelainen sanookin, että kieltämättä ajatus varakkaasta pääomasijoittajasta on käväissyt ajoittain mielessä.
– Pidämme mieluummin langat omissa käsissämme, koska silloin säilytämme ketteryytemme.
Liiri täydentää, että Caffitellan toimintatapaa leimaavat hetkessä eläminen ja nopeasti reagoiminen.
Kasvu on vaatinut omistajilta myös malttia, eli tulosta ei ole nostettu osinkoina täysimääräisesti vaan investoitu mieluummin uusiin toimipisteisiin.
Viivi Koivumäki palvelee asiakkaita Sokkarin Caffitellassa Jyväskylässä.
Caffitellan laajentumishalukkuus on huomattu myös kiinteistömarkkinoilla. Uusia liikepaikkoja tarjotaan yrittäjille liki viikoittain, mutta minne tahansa ei lähdetä. Valtaosa ketjun toimipisteistä sijaitsee kauppakeskuksissa, joissa on luontaista asiakasvirtaa.
– Nykyään kauppakeskukset tuntuvat olevan joustavampia aukiolovelvoitteiden suhteen, eli enää ei edellytetä, että liikkeitä on pidettävä auki aina, kun keskus on avoinna, Liiri sanoo.
Jotta Caffitella lähtee avaamaan uutta paikkaa, täytyy tiettyjen edellytysten täyttyä. Asiakasvirtaa täytyy olla tarpeeksi, lounaskahvilalle tulee olla kysyntää, eikä siellä vielä ole tarjontaa. Esimerkiksi Tampereen Hervannan Duossa Caffitella avasi lounaskahvilan, koska kauppakeskuksessa oli peräti viisi miljoonaa asiakaskäyntiä vuodessa, mutta ei ainuttakaan vastaavanlaista kahvilaa. Liirin mukaan asiakaspalautteista kävi ilmi, että kahvilaa oli kaivattu sinne pitkään.
– Olemmekin usein päätyneet sellaisille markkinapaikoille, jotka eivät ole kiinnostaneet muita.
Vuokranantajan pitää myös osoittaa sitoutumistaan, eli sen täytyy osallistua tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen, ja vuokrasopimuksen täytyy olla riittävän pitkä. Valmistuskeittiön tekeminen vaatii investointeja ilmanvaihtoon ja rasvanerotteluun, joten on luontevaa, että vuokranantaja vastaa niistä, sillä ne jäävät tilaan, vaikka vuokralainen lähtisikin.
Caffitella on tehnyt säästäväisyydestä hyveen. Esimerkiksi keittiön koneita ja laitteita hankittaessa käydään läpi käytettyjen markkinapaikat ja huutokaupat. Kaikkea ei löydy kotimaasta, mutta hakua kannattaa laajentaa. Esimerkiksi pullan- ja sämpylänpyörityskone ostettiin verkostojen avulla Euroopasta.
– Kun kunnat ja kaupungit ovat sulkeneet tarpeettomia laitoksiaan, on huutokauppoihin tullut erittäin vähän käytettyä tavaraa, jota olemme joskus ostaneet varastoon tulevia tarpeita varten. Ja jos hankimme uutta, harkitsemme tarkoin, mikä on sen käyttötarkoitus. Jos laitetta ei käytetä päivittäin, ei sen tarvitse olla markkinoiden paras. Kahden tonnin laite hoitaa perustehtävänsä ihan yhtä hyvin kuin seitsemän tonnin laitekin, Liiri kertoo.
Caffitellalla on oma huoltomies, joka pitää laitekannan kunnossa.
Omatoimisuus ulottuu myös kahviloiden sisustuksiin. Kaikki kahvilat on itse suunniteltu ja suurelta osin myös itse rakennettu. Täysin kylmiltään ei remonttitöihin ole lähdetty, vaan Liirillä on kokemusta alalta entisestä elämästään.
Pääsääntöisesti vuokranantajat ovat suhtautuneet omatoimisuuteen myönteisesti, mutta yhdessä kauppakeskuksessa edellytettiin sisustusarkkitehdin tekemää suunnitelmaa.
– Tilasimme sitten suunnitelman, eikä se ollut lainkaan meidän näköisemme. Panimme sen uusiksi ja kerroimme, että haluamme tällaisen. Arkkitehti piirsi sen puhtaaksi ja pani nimensä alle. Sitten kelpasi vuokranantajallekin, Liiri kertoo.
Leipomo ja keskuskeittiö saivat yhteiset tilat Jyväskylän Etelä-Keljosta neljä vuotta sitten, ja ne ovat jo käymässä ahtaiksi.
Toukokuun alussa Caffitella alensi lounaidensa hintaa kaikissa toimipisteissä 11,90 euroon.
– Ajattelimme mennä vähän vastavirtaan, kun kaikki yleensä nostavat hintoja heti, kun lounasedun verotusarvo nousee. Meillä oli aikaisemmin useita eri hintoja lounaille, oli eläkeläisalennuksia, sopimushintoja ja normaalihintoja. Muutimme kaikki samoiksi, ja asiakkaat ovat kiitellet sitä runsaasti. Katsotaan, paikkaako lisääntynyt volyymi ajan mittaan pienemmän katteen.
Caffitellan asiakkaista iso osa käy päivittäin lounaalla. Asiakkaiden sitouttamiseksi käytössä on lounaskortti, johon kerätään leimoja, ja se on osoittautunut erittäin suosituksi.
Kun myynnistä iso osa tulee vitriinituotemyynnistä, on valikoiman hallinta keskeistä. Runsas vitriini myy paremmin kuin lähes tyhjä, mutta sulkemisajan lähestyessä ei tavaraa kannattaisi tehdä turhaan. Biojätteeseen pyritään heittämään mahdollisimman vähän, ja siksi pian vanhentuvia tuotteita myydään alennuksella.
– Meillä on käytössä hintojen alentamisohje, jonka mukaan hintoja lasketaan. Työntekijät seuraavat koko ajan, miltä heidän vitriininsä näyttävät, Saarelainen kertoo.
Sokkarin Caffitellassa työskentelevä Viivi Koivumäki kertoo, että jopa kokonaiset kakut käyvät kaupaksi hyvin, kun lounasasiakkaat ostavat niitä työpaikoilleen iltapäiväkahvipöytään.
Omilla kuljetuksilla voidaan myös vähentää hävikkiä eli siirtää tuotteita pisteestä toiseen. Se onnistuu, koska kuskit ovat töissä koko päivän. Lisäksi käytössä on ResQ-palvelu, jonka kautta myydään ylijääneitä tuotteita. Paikan päällä ruokailevat voivat niin ikään ostaa annoksia mukaansa lounasajan loputtua.
Vitriinit pyritään pitämään houkuttelevan näköisinä aamusta iltaan.
Kun ketju avasi toimipisteet Tampereelle ja Poriin, ympärivuorokautinen tuotanto tuli välttämättömäksi. Nykyään leipomossa on väkeä kellon ympäri, ainoastaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä on muutaman tunnin tauko. Kahviloissa on oltava tuoretta myytävää heti kun ovet avataan, sillä asiakkaita tulee myös aamiaiselle.
Ympärivuorokautinen aukiolo lisää henkilökunnan tarvetta. Tuotantoonkin on ollut halukkaita tulijoita.
– Tuotannon henkilökunta on sekä iäkkäämpää että pitkäaikaisempaa kuin kahviloissa, joissa on enemmän vaihtuvuutta. Kahviloissa on paljon opiskelijoita ja nuoria, joiden elämäntilanteet vaihtuvat nopeasti, Saarelainen sanoo.
Viitisen vuotta sitten yhtiö päätti palkata henkilöstöpäällikön pelkästään hr-asioita hoitamaan. Silloin työntekijöitä oli satakunta, mutta sen jälkeen pääluku on kaksinkertaistunut.
Kahvilatyö kiinnostaa nuoria, ja hakemuksia tulee paljon, mutta kaikki luetaan. Ruuhkaa toki helpottaa, että haku on jatkuva ja se halutaan pitää omissa käsissä, vaikka moni muu työnantaja onkin ulkoistanut rekrytoinnit.
– Rekrytointi on kuitenkin osittain tunnepohjaista, eikä sitä voi ulkoistaa. Siksi henkilöstöpäällikkömme Laura Liiri-Kovanen haluaakin pitää rekrytoinnin hallussaan. Vaikka hakijalta puuttuisi jotain keskeisiä taitoja, hän voi silti olla meille juuri sopiva, jos intoa ja oppimishalua riittää, Liiri kertoo.
Saarelainen sanoo, että he hakevat ensisijaisesti kokoaikaisia työntekijöitä, mutta tarvetta on myös osa-aikaisille ja tuntityöntekijöille. Pitkien aukioloaikojen takia tarjolla on monenlaisia vuoroja, mikä mahdollistaa muun muassa opiskelujen ohessa työskentelyn.
Työntekijöille on tarjolla urakehitysmahdollisuuksia, ja esihenkilöt ovat pääasiassa omien kahviloiden kasvatteja.
– Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen, mutta toisessa toimipisteessä henkilökemiat voivat osua paljon paremmin. Onneksi meillä on tarjota vaihtoehtoja, Saarelainen sanoo.
Hänen mukaansa työntekijöistä ei olla mustasukkaisia ja paluumuuttajatkin ovat tervetulleita.
– Nuoret haluavat myös elää, ja siksi vuorotoiveita otetaan vastaan. Kaikki eivät voi tietenkään olla samaan aikaan vapaalla, mutta viikonloppuvapaitakin järjestyy. Muuta saa kokeilla, ja meillekin on avautunut uudenlaisia työtehtäviä kasvun myötä, jos palaaminen entisiin tehtäviin ei innosta.
Koska työntekijöiden vaihtuvuus on kahviloissa suurta, on perehdytykseen kiinnitetty erityistä huomiota. Jokaisessa pisteessä on oma perehdytyskansionsa, ja esihenkilöt huolehtivat, että ne ovat ajan tasalla. Työpaikan vaihtaminen pisteestä toiseen on yksinkertaista, sillä mahdollisimman moni asia pyritään pitämään samanlaisena, vaikka eroja syntyy muun muassa kauppakeskusten yleisten käytäntöjen takia.
Caffitella tekee säännöllistä yhteistyötä oppilaitosten kanssa tarjoamalla harjoittelupaikkoja opiskelijoille.
– Harjoittelijoista monet ovat työllistyneet meille myöhemmin kesä- tai tuntityöntitekijöiksi, Saarelainen sanoo.
Caffitellassa on huomattu, kuinka sosiaalinen media vaikuttaa varsinkin nuoriin. Ilmiöt syttyvät ja sammuvat hetkessä, ja jotta niihin pystytään reagoimaan, on oikea ajoitus elintärkeää. Liian aikaisessa ei sovi olla, jos tavoitellaan suuria massoja, ja liian myöhään reagoiminen on lähinnä naurettavaa. Caffitellan markkinointipäällikkö seuraa jatkuvasti sosiaalisen median kanavia, jotta firmassa pysytään kärryillä nousevista ilmiöistä.
– Tuotanto lähtee meillä innolla mukaan tällaisiin villityksiin, ja pystymme vastaamaan kysyntään ketterästi. Yksi esimerkki oli tammikuussa tehty kirpeä Bubs-pulla, joita oli myynnissä kahden päivän ajan. Mainostimme niitä etukäteen omilla kanavillamme, ja porukkaa oli kahviloiden ulkopuolella jonossa odottamassa avaamista, Liiri kertoo.
Some on Caffitellalle erittäin tärkeä markkinointikanava, jonne tuotetaan uutta materiaalia viikoittain. Työtä helpottaa se, että sisällöt ovat yhteisiä, ja ne löytyvät samasta osoitteesta. Toki eri kauppakeskuksilla on omia tapahtumiaan, jotka koskevat vain siellä olevaa kahvilaa, mutta pääsääntöisesti kaikki kampanjat ovat yhteisiä.
Yksi Caffitellan erikoisuus on leipomoraaka-aineiden tukkukauppa, josta myydään raaka-aineita muille leipomoille sekä kotileipureille.
– Ajatus lähti siitä, että tiettyjä raaka-aineita oli hankala saada Jyvässeudulta ainakaan nopeasti tai tilaamatta koko lavallista, Liiri sanoo.
Leipomisharrastus on lisääntynyt Jyväskylän seudulla vahvasti, ja Liiri letkauttaakin, että nykyään joka kulmalla on kahvila ja vähintään puolet kaupungin naisista harrastaa leipomista ja somettaa siitä.
Kun raaka-aineet ovat samoja, joita Caffitellan leipomossa käytetään, ei riskiä hävikistä ole lainkaan. Firmalla on myös juhlatarvikemyymälä, josta pienemmät toimijat hankkivat somisteita ja kattaustarvikkeita, ja samalla he voivat ostaa myös raaka-aineita.
Kun yritys kasvaa voimakkaasti, eivät omistajatkaan voi toimia entiseen tapaan. Liiri kertoo kipuileensa aikansa muuttuneiden tehtävien takia.
– Kun aloitimme Vaajakoskella, menin aamuneljältä leipomaan, ja se tuntui oikealta työltä. Nykyään menen kahdeksaksi näpyttelemään tietokonetta, mutta tämäkin on yhtä lailla tärkeää. Jos olisimme tyytyneet yhteen kahvilaan, olisivat päivät aika erilaisia, mutta siinä tapauksessa emme olisi pystyneet tarjoamaan töitä kahdelle sadalle ihmiselle. Omassa roolissa on pitänyt kasvaa ja tehdä sitä mikä on tässä hetkessä järkevää.
Liirin ja Saarelaisen tarina on harvinainen, sillä he tutustuivat aikoinaan, kun Minna oli marketin leipäosaston vastavana ja Hannu Vaasan & Vaasanin lähettämön esimiehenä. He päätyivät naimisiin 16 vuodeksi. Kymmenen vuotta sitten avioliitto päättyi, mutta yhteinen yrittäjäntaival jatkuu edelleen.
– Toinen meistä on kaasu ja toinen jarru, ja yhdistelmä toimii. Yksin tämä olisi paljon vaikeampaa. Nyt voi pitää vapaapäiviä huoletta tietäen, että hommat pyörivät siitä huolimatta, Liiri sanoo.
30.04.2026
19.03.2026
11.02.2026
