Pentti-Oskari Kankaan Seitsemän seinähullua veljestä oli Suomen pitkäikäisin päätoiminen tanssiorkesteri, joka toimi yhtäjaksoisesti lähes 60 vuotta. Parhaimmillaan yhtye teki jopa 370 keikkaa vuodessa. Suomen hauskimmaksi orkesteriksi tituleerattu yhtye oli monella tapaa aikaansa edellä, sillä se oli Suomessa ensimmäinen, joka hankki oman keikkabussin. Bussissa oli pedit kaikille soittajille ja puulämmitteinen sauna takaosassa.
– Sauna pantiin lämpiämään viimeisellä soittotauolla. Keikan jälkeen ajettiin jonkin järven rantaan saunomaan ja uimaan. Säästimme melkoisesti, kun pystyimme yöpymään bussissa, Pentti-Oskari Kangas kertoo.
Yhtyeessä ehti musisoida vuosien kymmeniä tunnettuja suomalaismuusikoita, kuten Sammy Babitzin, Irwin Goodman, Jukka Kuoppamäki, Lea Laven ja Junnu Vainio. Kangas jättäytyi jo 1970-luvulla pois aktiivisesta keikkakokoonpanosta, mutta jatkoi yhtyeen tuottajana ja leaderina.
Herrankukkaron kalastajatilan Kangas hankki vaimonsa kanssa 1970-luvulla perheelleen kesäpaikaksi, mutta lasten aikuistuttua se alkoi jäädä vähälle käytölle. Kankaat avasivat tilan kaupalliseen toimintaan vuonna 1994.
Tähtäimessä yritysasiakkaat
Herrankukkaron kohderyhmänä olivat alusta pitäen yritysryhmät, joille haluttiin tarjota tavanomaisesta poikkeavia elämyksiä. Ensimmäiset majoitustilat tehtiin kalastajatilan vanhoihin rakennuksiin. Myyntiä helpotti, että Kangas tunnettiin Seitsemän seinähullun veljeksen ansiosta koko maassa.
Varsin pian Kankaan ideamoottori alkoi kehitellä omintakeisempia majoitusmahdollisuuksia, kuten linnunpönttöjä, laavuja ja riippumattoja. Vanhimmat ja askeettisimmat tilat eivät ole enää aktiivisessa myynnissä, sillä asiakkaat eivät Kankaan mukaan kaipaa primitiivisyyttä, vaikka eksoottisuus kelpaakin.
– Vesivessat ovat varsinkin ulkomaisille vieraille ihan perusedellytys.
Osa Herrankukkaron toisenlaisista rakennuksista on pakon sanelemia ratkaisuja. Alueella ei nimittäin ollut vuosikausiin voimassa olevaa osayleiskaavaa, ja rakennuslupaa vaativat hankkeet olivat käytännössä jäissä. Kangas oli kuitenkin hyvissä väleissä kunnan rakennusvalvonnan kanssa, ja hän sai sieltä vihjeitä, joita noudattamalla pystyttiin tekemään rakennuksia pelkällä toimenpideluvalla. Muun muassa matala, turvekattoinen ja saviseinäinen perinnekammi voitiin rakentaa, sillä siihen ei tehty lainkaan ikkunoita.
– Perinnekammia käytetään lähinnä juhlatilana.
Isot ryhmät eivät peru
Hankittaessa tontti oli 1,8 hehtaarinen, mutta kun alueen osayleiskaavan laajennus tuli voimaan vuonna 2014, Kankaat saivat ostettua naapuriltaan 3,2 hehtaaria lisää.
– Hinta oli toki aivan toinen kuin raakamaalla, mutta nyt meillä on reilusti rakennusoikeutta tuleviin tarpeisiin. Minä en sitä tule tekemään, mutta lapset tai lapsenlapset voivat halutessaan rakentaa lisää mökkejä. Kaavan voimaantulo kesti 23 vuotta, ja sen läpiajaminen oli raskas mutta mielenkiintoinen kokemus.
Kangas on siirtämässä vastuuta Herrankukkarosta lapsilleen, joista Karioskari Kangas vastaa teknisistä asioista ja Meri Kangas taustatoiminnoista. Lapsista kolmas, Noora Kangas-Kuutti toimii Signaali-kampaamoyrittäjänä Turussa, mutta kuuluu yrityksen hallitukseen. Pentti-Oskari itse on toistaiseksi toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja.
Isot ryhmät tuovat myös ennustettavuutta toimintaan, sillä ne eivät peru, jätä varausta tekemättä tai tee sitä viime tingassa, koska kapasiteetiltaan riittäviä paikkoja on harvassa. Osallistujienkin pitää tietää tilaisuuksista tarpeeksi hyvissä ajoin. Valtaosa Herrankukkaron yritysasiakkaista tulee kotimaasta, mutta ulkomaisia ryhmiäkin käy, ja niiden määrä on lisääntymään päin. Niitä yhdistää yleensä suomalainen isäntäväki.
Riittävät kokous- ja ryhmätyötilat ovat yritysasiakkaille perusedellytys. Herrankukkarossa nekin ovat hippusen verran toisenlaisia kuin perushotelleissa. Tarjolla on muun muassa 40 hengen kokouskota sekä 150 henkeä vetävä, kolmesta eri tilasta yhdistettävä kokonaisuus. Tiimityöskentelytiloja on kaikkiaan seitsemän.
Kun kaavan valmistuminen eteni hitaasti, lisämajoitustilaa saatiin yllättävältä taholta. Hotellilaiva Arkkipelagus oli ollut Enso Gutzeitin puutavaraproomu, joka oli liikennöinyt Saimaalla. Sittemmin se oli remontoitu Pidä Saaristo Siistinä ry:lle toimistolaivaksi. Kun yhdistys luopui aluksesta, se myytiin Herrankukkarolle lisämajoitustilaksi.